Yhteystiedot

Kirsi Mäntynen
Suvantopolku 11
47490 MANKALA
(IITTI)
p.040-846 0572

kirsi3.neuvonen@gmail.com

UROSTIEDUSTELUT RIITTÄVÄN AJOISSA!

Materiaalin kopiointi ilman lupaa kielletty

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:218356 kpl

Uutisia

27.1.2018Hertan ja Nelsonin pennut syntyivät 14.1.2018Lue lisää »

2011 Kuulumiset

 

24.12.2011 

joulukortti_2011.png

Jouluntuoksuiset terveiset täältä valkean lumen peittämästä Iitistä kaikille kasvateilleni ja heidän omistajilleen, unohtamatta tietenkaan niitä lukuisia ystäviä, joita koiraharrastus on tuonut tullessaan.

Eilen maa oli vielä kuurassa, mutta yön aikana ja parhaillaankin sataa lunta, niin että ainakin täällä saamme nauttia valkeasta juoulusta, vaikka ensi viikolle luvattiinkin jo taas reilusti lämpöasteita.

Vetäydymme herkkupöytien ääreen nautiskelemaan hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta.

 

1.12.2011 Aikainen syntymäpäivalahja

frnwcafi2oiucamymun8ca3uxus8ca5fw1sscak02alucacede3vcayus0pdca0qtlvzcakvttwqcarqw1laca94die2cal30opeca9smg10caj5wo4mcarl9wvscagqi5c0cajcywlacame0j87caqh0llj.jpg

Olen tehnyt kuvakaappauksen netistä ihan omin luvin, mutta pakko on päästä hehkuttamaan, sitä että syntymäpäiväjuhlani on pelastettu. Hommasin nimittäin itselleni lahjan jo etukäteen.

Mielipiteitä jakava, mutta minuun lähtemättömän vaikutuksen tehnyt "koirakuiskaaja" Cecar Millan esiintyy 29.5. Hartwal Areenalla ja kädessäni lepattavat juuri tulostimesta printatut uunituoreet liput.

Kaverihan käväisi jo tämän vuoden toukokuussa Tukholmassa ja jo silloin päätin, että jos Suomeen tulee, niin menen ehdottomasti katsomaan. LIV:llä pyörivä sarja on koukuttanut ainakin meidän perheestä niin minut kuin kaikki nelijalkaisetkin.

 

8.11.2011 F-pennut 1-vuotta 

Vuosi sitten tähän aikaan illasta kodinhoitohuoneen nurkasta kuului melkoinen piipitys ja tuhina kun Nessin kuusi pentua möyhensivät mamman tisseillä.

Niin se aika vaan lentää siivillä ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että nuo marsun näköiset olennot ovat jo isoja. Järjettömän paljon onnea ja rapsutuksia kaikille täältä lapsuudenkodista.

img_4242.jpg

Fanni aloitti syntymäpäivänsä vieton 1-vuotis rokotusten merkeissä. Neiti järjestikin melkoisen kohtauksen piikityksen jälkeen. Huudettiin niin kuin olisi päätä leikattu ja samalla ryömittiin kuin hylje pitkin eläinlääkärin lattiaa ja välillä heittäydyttiin kyljelle läähättämään ja esitettiin kuollutta. Kyllä meitä nauratti, vaikka toinen raukka oli ihan paniikissa. Olisiko noussut jotain mielikuvia siitä kyyn puremasta? Toivottavasti ei saanut loppuiäkseen jotain traumoja.

img_5014.jpg

Illalla lohdutukseksi saatiin kuitenkin nameja ja uusi hamsteri vingutettavaksi.

img_5015.jpg

Pieniä murheitakin on jälleen ollut tassurintamalla. Nellin kanssahan käytiin viikko sitten kolmannen kerran akupunktiossa ja saatiin puhtaat paperit ja kehoitus käydä ainoastaan sellaisissa kuntoa ylläpitävissä hoidoissa noin kahden-kolmen kuukauden välein. Eilen lenkillä huomasin sen ontuvan jälleen, mutta eri jalkaa kuin aiemmin. Mitään ihmeellistä en siitä löytänyt, vaikka yritin kuinka tutkailla.

Tuli sitten mieleen jo kaikki borrelioosit ym nivelvaivoja aiheuttavat sairaudet. Aamulla tassulle ei pystynyt astumaan ja sen iso antura oli ihan turvoksissa ja punoittava. Eläinlääkärikään ei löytänyt mitään, mutta määräsi antibioottikuurin.

Kun kotona suihkuttelin jalkaa ja tutkailin sitä uudelleen, niin sieltähän löytyikin pieni reikä, mistä pursusi märkää. Nyt on sitten taas yhden koiruuden jalka vaihteeksi paketissa:(

img_5016.jpg

21.10.2011 Parson lammasten vaatteissa ja pentusuunnitelmia

Torstaina saimme nautiskella harvinaista herkkua, kun vieraaksemme saapui Nessin veli Rodi (P.P Adonis) perheineen. Kovin oli poika muuttunut sitten viime näkemän, josta taitaakin olla kolmisen vuotta! Vaikka ulkonäkö muistuttikin enemmän Englannin lammaskoiraa kuin parsonia, niin kyllä sieltä villojen alta löytyi se ihan sama, ihana koira.

Rodilta on villoja löytynyt ihan pienestä pitäen vaikka muille jakaa ja nyt kastroinnin jälkeen se tahtoo mennä kaiken lisäksi kippuraan. Kokovartalo kuvaa ei ihan "häveliäisyys" syistä viitsitty ottaa, mutta Anu laittanee sellaisenkin kunhan muuttokiireiltään joutaa.

Kiitos vielä kerran kun kävitte ja pidetään tapaamiset jatkossa vähemmän pitkinä:O)

img_4988.jpg

Perjantaina pääsin herkuttelemaan harvinaisuuksilla seuraavan kerran. Hurautimme tyttöjen kanssa pääkaupunkiseudulla vietetyn yön jälkeen Hämeenlinnaan C-pentueen Minniä (P.P Copyright) tapaamaan.

Minninkin kohdalla on vierähtänyt jo useampi vuosi edellisestä tapaamisesta. Ihan ilman taka-ajatuksia ei kuitenkaan oltu liikenteessä. Kun kuvia katselee, niin äidin kyllä tunnistaa. Minni on kuin kopio Nellistä, tosin enemmän Nessin luonteella varustettuna. Ei siis ihme, että pyysin lupaa saada käyttää Minniä jalostukseen.

img_4990.jpg

Seuraavana suunnitelmissa onkin hienoinen painon pudotus ja virallisten silmä- ja polvitarkastusten tekeminen. Mikäli nämä asiat ovat kunnossa, niin pentuja olisi tarkoitus suunnitella seuraavista juoksuista, jotka ajoittunevat helmi-maaliskuulle.

Minnin parhaita puolia ovat ehdottomasti sen luonteen lisäksi pää, ilme ja vahva luusto. Säkäkorkeudeltaan se on 33-34 cm ja karvan laadultaan karkea. Vaatimattomat takakulmaukset se on perinyt äidiltään, joten siihen on kiinnitettävä urosvalinnassa huomiota. Mikä onkin sitten se työläin pohdinnan aihe. 

Kiitos myös Sarille vierailulle pääsystä ja mahdollisuudesta saada lisää tämän näköisiä sohvanvaltaajia.

img_4998.jpg

img_5002.jpg

 

19.10.2011 Närhen munat, kiroileva siili ja muuta mukavaa

Vuotuinen parsoneiden erikoisnäyttely on jälleen vietetty ja vihdoinkin ehdin kommentoimaan omien ja kasvattieni menestystä sillä saralla. Päivä oli pitkä, mutta antoisa kaikin puolin. Tuomarilinjaus oli jokseenkin tiukka, eikä erinomaisia jaeltu kovin helpolla. Sitä suuremmalla syyllä saan olla ylpeä jälkikasvustani.

P.P.Fantom (Otto) oli saatu houkuteltua mukaan näytelmämittelöihin ihan ensimmäistä kertaa. Poika oli kerrassaan kiihdyksissä ja alkuun vaikutti siltä, että eihän tästä tule yhtään mitään. Muutaman harjoituskierroksen ja kaikuvaan halliin totuttautumisen jälkeen poika oli melkein kuin kala vedessä. Pientä hienosäätöä vielä ja kovaa treeniä, niin hyvä tulee. Kehä arvostelut olivat kokonaisuudessaan hyvät ja kehän laitamiltakin tuli kommentteja kauniista päästä ja hyvästä koosta. Virallisesti arvosanaksi siis JUN, ErittäinHyvä.

Sama linja jatkui uroskehässä ja P.P Casanova (Topi) putosi kärkikahinoista hieman liian tanakan olemuksensa vuoksi myös tuloksella VAL,EH

Muista kasvateistani P.P Daydream (Mona) pokkasi myös tuloksen AVO,EH. Kaunis koira, mutta ne korvat, ne korvat!!! Päivän iloinen yllättäjä oli P.P Comeback (Helmi), joka oli todella erinomaisessa kunnossa. Voisi melkein sanoa, että sillä tytöllä oli rasvaprosentti kohdallaan. Saman huomasi myös tuomari ja tuloksena AVO, ERI ja sijoittuminen luokassaan viidenneksi. Mahtava suoritus, sillä tähän luokkaan oli ilmoitettu peräti 42 koiraa.

Fanni kisasi niin ikään junioriluokassa ja tällä kertaa ne korvatkin malttoivat olla jokseenkin asemissaan, vaikka niistä maininta tulikin. Sen sijaan tuomari Max Kingin kovakourainen käsittely ei ollut Fannin mieleen ja tyttö päättikin murista sedälle, hänen puristaessaan Fannia leuan alta. Täytyy myöntää, että tässä kohtaa katsoin murinan olevan oikeutettua, enkä edes kieltänyt siitä. Tuloksena JUN, EH ja kokonaisuudessaan mukavat arvostelut.

Nessi pokkasi valioluokasta ERI:n Juha Palosaran arvosteltavana, mutta ei edennyt sen pidemmälle. Erityisesti mieltä lämmitti selkävaivoista akupunktiolla toipuneen Nessin arvostelun viimeinen lause: Vaivattomat, määrätietoiset liikkeet.

Mutta mitä tekee Nelli! Nelli näyttää jälleen kerran närhen munat nuoremmilleen ja pokkaa veteraaniluokan 3. sijan. Tätä mannaa ei ole satanut Nellille kovin usein, että suomalainen tuomari ymmärtäisi sen kauneuden päälle. Arvostelussa kiinnitettiin huomiota sen kauniiseen päähän ja siihen kuinka korvat muodostavat asettuessaan kauniin sivukuvan. Näistähän Nelli ja sen jälkeläiset tunnetaan: kaunismuotoisista ja ilmeisistä päistä. Hyvä mummeli!! Olisi kannattanut kasvattajankin käydä katsomassa parhaiten näyttelyissä menestynyttä kasvattiaan.

img_4976.jpg

No, ihan aina ne korvat eivät Nellilläkään ole justiinsa kohdallaan. Syyslomalla saakin ottaa vähän rennommin. Hieman alkaa jo ikä näkyä Nelli-mammassakin, sillä erkkarin jälkeen sen toinen takajalka meni pois pelistä. Töistä tullessa se ei vaan ottanut alle. Nyt olemmekin käyneet pariin kertaan samalla lääkärillä, joka antoi akupunktiota Nessin selkään ja on se vaan sellainen fakiiri, että mummeli menee taas kuin ei mitään. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Nellillä on ollut minkäänlaisia vaivoja selkänsä suhteen, vaikka sillä onkin siellä kahden nikaman yhteenluutuminen.

Muori bongasi yhtenä päivänä naapurin puolelta sellaisen harvinaisuudenkin, etten ole vielä täällä aiemmin nähnyt. Aluksi luulin, että se on löytänyt myyrän ja mennyt sen perässä aidan ali, mutta siellä olikin melkein jalkapallon kokoinen siili. Liekö ruvennut kiroilemaan, ne kun nykyään ovat sellaisia, tai muuten vaan illistelemään, mutta Nelli oli päättänyt rökittää sen kunnolla. Siitä vaan puhiseva piikkipallo suuhun ja ravistukset päälle. Mitäs siitä jos naama onkin veressä ja ikenet reikiä täynnä, ei kun uudelleen vaan kimppuun ja ravistuksia. Naapurin kanssa saatiin siiliraukka pelastettua todella vihaiselta terrieriltä, mutta luulenpa, ettei näitä harvinaisuuksia taas muutamaan vuoteen näy.

img_4974.jpg

Niin tuosta akupunktiosta vielä sen verran, että suosittelen sen kokeilemista. Aluksi olin hyvin skeptinen sen suhteen itsekin, mutta nyt kun molemmat koirat ovat saaneet siitä avun ja olen lukenut aiheesta enemmän, niin suosittelen sitä ehdottomasti mieluummin kuin koirahierojalla käyntiä. Kaiken lisäksi sen saa ainakin Tapiolan vakuutuksesta takaisin. Vaikutus on välitön ja eläinlääkärikammoinen Nellikin melkein nukkui vastaanotolle.

img_4975.jpg

Pakkasten tultua metsässä on taas kiva viipottaa, kun ei tarvitse pelätä, että joku "mato" puraisisi. Ensimmäistä kertaa koirilla on myös pannat ja yhteystiedoilla varustetut nimilaatat kaulassaan meidän metsäretkillämme. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joku superhyvä haju vie mennessään.

Fanni on retkeillyt enemmänkin, sillä Juha on käyttänyt sitä ahkerasti lintumetsällä. Fantsusta onkin kehkeytymässä ihan oikea lintukoira, sillä paukkuarkuudesta ei ole tietoakaan ja kaiken lisäksi nenäkin on kuulemma kunnossa. Aamuherätykset vaan tuottavat sille vaikeuksia, sillä lämpimän peiton alle olisi paljon kivempi jäädä.

img_4978.jpg

Tässä taannoin saimme kuulumisia myös Fannin siskosta, Helmistä. Helmihän oli se pentueen pörröisin ja nyt myös pystykorvaisin:O) No onko sillä nyt niin suurta merkitystä, miten ne korvat ovat, jos koira on muuten tervepäinen ja mukava. Helmikin viettää ihan tavallista koti- ja tallikoiran elämää, jossa kukaan ei tule sanomaan, että näin niiden korvien tulisi olla.

0992.jpg

Ja sitä paitsi... eihän sitä voi erottua joukosta. Jos kerran kaverillakin on korvat kohti taivasta, niin miksei sitten Helmilläkin. Remu on siis perheen toinen koira ja Helmin "henkivartija".

Fannin Edi-veljen blogi on lisätty linkkitietoihin, joten käykääpä kurkkaamassa, mitä veikalle kuuluu.

114.jpg

10.9.2010 Melkein täysosuma

Lauantaina pyörähdimme Porvoon koiranäyttelyssä Nessin ja Fannin kanssa. Pari ensimmäistä tuntia lämmittelimme auringonpaisteessa ja 5 min ennen kehän alkua vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen. Kehätkin keskeytettiin lähes puoleksi tunniksi. Yhden sateenvarjon alle mahtuu kummasti porukkaa tarvittaessa.

Päivän saldo oli yhtä vaille täysosuma, sillä Nessi kisasi ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa ja vaikka yli vuoden näyttelytauko olikin vienyt parhaan terän näytelmäkunigattarestamme, niin saavutuksena oli kuitenkin ROP-veteraani titteli ja PN3 sijoitus. P.P. Casanova eli Topi pokkasi kehän komeimman pokaalin ROP-tittelillään ja kyllä oli taas hienoa katsella pojan esiintymistä. Puuttumaan jäi ainoastaan JUN-ROP arvonimi, mihin Fannilla olisi periaatteessa ollut saumaa luokkansa perusteella. Fannia näytelmät eivät kiinnostaneet hevon kukun vertaa, vaan paljon mukavampaa olisi ollut telmiä muiden junnujen kanssa.

Väsytystaktiikka ei pelittänyt ja vaikka olimme tosiaan paikalla jo noin 3 tuntia ennen kehän alkua, niin pikku pörriäisessämme riitti virtaa kaikkeen muuhun kuin esiintymiseen. Pöydällä lähinnä kyykittiin, enkä saanut sitä seisomaan millään kunnolla, sillä seurauksella tietysti, ettei tuomari saanut mittasuhteista mitään käsitystä. Tarmo Viirtelä ei ole lempituomareitani muutenkaan. Olemme käyneet hänen arvosteltavana muistaakseni kerran Nellin ollessa junnuiässä ja nyt muistin jälleen miksi. Kun lukee Fanninkin arvostelua, niin vaikka siinä on enemmän hyvää kuin huonoa, niin tuloksena JUN,T. Ensikertalainen voisi tuosta masentua, mutta en minä, sillä onhan Nessilläkin yksi T junnuvuosiltaan ja koira on nykyään kuitenkin 9 maan muotovalio ym. pikkutitteliä päälle:O)

Fannilla siis plussaa: hyvä pään muoto, kaunis ilme, ok purenta, riittävät etukulmaukset ja rungon pituus, hyvä häntä, tiivis karva, hyvä käytös ja liikkuminen hyvällä askeleella.

miinusta: pienenpuoleinen, hieman matalajalkainen, kevyet ja haja-asentoiset korvat, lyhyt olkavarsi, niukat polvikulmat

Se siitä ja erkkarissa koetamme onneamme seuraavan kerran.

 

2.9.2011 Onnea Precious Pearl A-pennut 8-v

8 vuotta sitten näki ensimmäinen Precious Pearl pentue päivänvalon. Aika kuluu kuin siivillä ja Rodi, Nasta ja Nessi ovat saavuttaneet veteraaniluokkaan oikeuttavan haamurajan. Kaksi on joukosta poissa, mutta rapsutuksia heillekin sinne pilvenreunalle.

linkitkuva.jpg

 

28.8.2011 Pisut ja pusut

Fanni debytoi tänään ensimmäistä kertaa junioriluokassa Tervakosken Intti-näyttelyssä. Korvabroblematiikka huomioiden saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin, jotta neiti ehtisi rauhoittumaan. Pahaksi onneksemme tuuli oli jonkinmoinen ja juuri ennen kehään menoa se vielä yltyi. Pöydälle nostettaessa Fannia hieman ujostutti ja tytöltä lirahtivat pisut ja samassa silmänräpäyksessä myös pusut Harri Lehkoselle. Arvosteluun tuli siis maininta kohtaan suhtautuminen tuomariin: rodunomainen:O)

Muuten arvostelu kuului seuraavanlaisesti:

Pienehkö, vielä kesken kehityksen oleva, reippaasti esiintyvä nuori narttu. Pään ja rungon tulee vahvistua (joudumme siis vielä ottamaan useammat kroolausharjoitukset tänä syksynä). Hieman kevyet korvat (asettuivat muuten aivan täydellisesti heti auton takakonttiin päästyään). Oikeanlaatuinen turkki. Hyväasentoinen häntä. Terveet liikkeet. Esiintyy ryhdikkäästi. Tarvitsee aikaa. JUN, EH

On oltava kuitenkin tyytyväinen liikkumiseen ja arvosteluun kokonaisuudessaan. Aikaa meidän tytöt ovat tarvinneet aina ja harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Hyvillä mielin siis lisää treeniä ja kohti seuraavia näytelmiä, jotka ovatkin Porvoossa parin viikon kuluttua.

 

16.8.2011 Kauhun hetkiä

Eilen, juuri kun olin lähdössä töistä, Juha soitti keskeltä ei mitään, että Fanni, jonka kanssa hän oli metsässä, oli alkanut käyttäytymään oudosti ja mennyt vaisuksi. Kesken puhelun koira meni täysin veltoksi, eikä jaksanut pitää silmiään auki, saatikka kannatella päätään. Epäilys kyyn puremasta heräsi heti, eikä tietenkään tabletteja ollut mukana, vaikka olin vannottanut ottamaan ne.

Koira syliin ja juoksuksi ja minä kiitämään autolla vastaan. Juha oli onneksi törmännyt marjamiehiin, joista toinen lähti tuomaan heitä autolla vastaan. Pikainen vaihto läheisellä huoltoasemalla ja nopeusrajoituksista piittaamatta täyttä kiitoa kohti Kouvolaa.

50 min tapahtumasta koira oli tiputuksessa ja sai kortisonia lisääntyvään turvotukseen. Vasemmalta kuonosta löytyi syylliseksi todettavat kaksi pistojälkeä. Kahden tunnin seurannan jälkeen pääsimme yöksi kotiin.

att00001.jpe

Illalla olo oli jo pirteämpi, vaikka koira muistuttikin enemmän pelikaanin ja Muumipapan risteytystä.

kotona.jpe

Yö meni huonosti, sillä turvotus vaivasi Fannia, enkä minäkään saanut nukuttua kun vahtasin koiraa. Aamulla turvotus oli levinnyt entisestään, joten tulin siihen tulokseen, että otan koiran matkaan ja vien sen tarkkailtavaksi eläinlääkärille päivän ajaksi mieluummin kuin jätän yksin kotiin. Pikkuinen touho-terrierimme oli kaikkea muuta kuin ADHD jäädessään tiputukseen.

Kantapään kautta tuli jälleen opittua, että kyy-pakkaus kannattaa olla aina mukana ja jos ei se, niin ainakin puhelin. Koira meni sen verran nopeasti huonoon kuntoon, että minkään tabletin syöttäminen tuskin olisi onnistunutkaan. Nykyinen hoitosuosituskaan ei puhu enää sen puolesta, mutta jos on keskellä metsää, ilman autoa ja lähimpään ihmisasutukseen tunnin matka, niin minä kyllä antaisin sen lääkkeen keinolla millä hyvänsä ja suosittelisin muillekin.

Kyllä säikähti Juhakin pahanpäiväisesti koiran mennessä ihan veltoksi ja teki varmaan uuden ennätyksen juostessaan kuin paraskin A-luokan lihansyöjä koira sylissään sieltä metsästä pois päin. Pää punaisena, haulikko selässään juokseva, maastoasuinen ja apua huutava mies, pelästytti myös pelastaviksi enkeleiksi osoittautuneet marjamiehet, etenkin kun kaiken maailman ampujia on ollut liikenteessä viimeaikoina enemmän ja vähemmän.

Tuntemattomiksi jääneille ja korvauksista kieltäytyneille auttajille suuret kiitokset Fannin ja omistajien puolesta. Kyllä me tästä selvitään.

 

110 lasissa taas!

taytelainen.jpg

Mitä sen on väliä vaikka pää näyttääkin siltä kuin molempiin poskiin olisi tungettu tennispallot ja yksi leuan alle, jos vaan suu aukeaa sen verran, että saa äippää kintusta kiinni ja sapuskat syötyä. Kerrankin voi sanoa, että kuono osa on täyteläinen:O)

Päivä vietettiin tarkkailussa ja munuaisarvot todettiin normaaleiksi. Turvotus hävinnee aikanaan. Toivottavasti! Tai muuten on siirryttävä kisaamaan mopsien kanssa samoissa näytelmissä. Henki kulkee ja virtaa piisaa jälleen ihan entiseen malliin, tosin lenkkeilyt on tehtävä valjaissa, sillä kaulapanta ei mahdu pään läpi.

Loppu hyvin kaikki hyvin!

Varoitus vielä kaikille metsissä liikkujille: Kyyllä on kuulemma nyt elokuussa lisääntymisaika, joten uusia lieroja on liikkeellä runsaasti.

 

2.8.2011 Mr. Sweetjumper's Charming Casanova alias "Diesel"

Hieman vaiherikkaidenkin hetkien jälkeen saimme vihdoinkin tanskantuontimme "tukevasti" Suomen maankamaralle eilen illalla. Kiitos Elinalle hankkeeseen ryhtymisestä ja Sarille sen loppuun saattamisesta.

Diesel on siis yhteisomistuksessa  screamcrackers  -kennelin Elina ja Marko Tuliniemen kanssa ja asustaa Lohjalla Karvisten perheessä.

dsc_0296.jpg

dsc_0396.jpg

Matkaseuralaisena Ruotsin maalta "prinsessa" Sylvi Elisabet, joka jatkoi vielä hetken telmimisen jälkeen Vähäkosken Sarille Kuopioon

dsc_0367.jpg

Pohjoismaista yhteistyötä: välillä meni "norjan puhumiseksi"

dsc_0418.jpg

Hälsnigar till mamma: Happy End

dsc_0377.jpg

28.7.2011 Samaa sukua, eri maata

Välillä tuntuu, ettei näillä koiruuksilla ole mitään sukulaissiteitä toisiinsa ja toisinaan taas vaikuttaa kuin olisivat samasta puusta veistettyjä. Ei käy kyllä yksitoikkoiseksi parsonin omistajan elämä. 

Nelli-mummo on oikea Havukka-ahon ajattelija. Se ei kyllä tee yhtään ylimääräistä liikettä ja nyt vanhemmiten tuntuu, että kovalevyn prosessointi kestää aina vaan kauemmin ja kauemmin kun se miettii, että onko jonkin asian tekeminen kannattavaa vai ei. Laiskaksi sitä ei voi kuitenkaan sanoa, sillä pihalla se tutkii kyllä joka kolon ja on naapureiden asioista perillä paremmin kuin kukaan.

Lomareissulla porukoitten mökillä se olikin ainoa, joka täytyi pitää hihnassa. Sillä on taipumusta laajentaa reviiriään pikkuhiljaa ja kuin huomaamatta se "ajautuu kuuloetäisyyden" ulkopuolelle. Tarkoittaa siis koirakielellä sitä, että kun et saa katsekontaktia, niin ei tarvitse totella, vaikka kuinka kiljuisit. 

img_4932.jpg

Nessi on kaiketikin se perheen tasapainoisin ja sovittelijan roolissa näiden kahden ääripään välillä. Nyt kun varvasprojekti on kohta taakse jäänyttä elämää, niin sekin on piristynyt huomattavasti. Vauhtia piisaa jälleen entiseen malliin ja ainoastaan silloin tällöin se nostaa tassunsa ilmaan ja saattaa liikkua hetken kolmella jalalla. Lenkillä on kuitenkin käyty ja ne eivät tuota mitään vaikeutta liikkumisen suhteen.

img_4937.jpg

Fanni on meidän perheen ilopilleri ja sydämen tykytysten aiheuttaja. Parhaillaan eletään ensimmäista valeraskauden aikaa ja tissit tuottavat maitoa ihan niin kuin emällä ja mummolla. Riistaviettisyyden herääminen samaan aikaan murkkuiän tottelemattomuuden kanssa on kuitenkin se, mikä eniten aiheuttaa työtä.

Neiti on nimittäin keksinyt uimisen jalon taidon ja että sen voi mukavasti yhdistää sorsien jahtaamiseen. Laiturille tulevat "häirikkö sorsat" saavat kyytiä Fannin rynnätessä perään. Nelli tyytyy haukkumaan laiturilla, Nessi kääntyy fiksusti takaisin muutaman kymmenen metrin päästä, mutta meidän uimamaisterimme mennä porskuttaa vaikka vastarannalle. Puolen kymmentä kertaa olen käynyt hakemassa sen veneellä siinä pelossa, että hukkuu muuten. Matkaa kertyy kuitenkin edes takaisin pitkälti toista kilometriä.

Ongelmana ovat sukeltajalinnut. Periksiantamattoman luonteensa vuoksi Fanni ei voi käsittää, että lintu, joka sukelti, ei löytyisi samasta paikasta, vaan se polkee ympyrää vaikka lopun päivää ja etsii sitä, ellei sitä saa houkuteltua jollain konstilla rantaan. Samasta syystä Fannille ei voi heittää veteen mitään, mikä ei kellu. Vesiriistakoe voisi olla meidän lajimme, kunhan ensin opitaan tulemaan käskystä rantaan.

img_4939.jpg

Kuntoilusta se uiminen ainakin käy ja mikäs sen parempaa liikuntaa näin helteisinä päivinä olisikaan...

...no riehuminen tietysti! Nyt kun meidän kolmivarpaamme (Nessillähän ei ole kannuskynsiä) on jälleen pelikunnossa, niin tuota älytöntä jahtaamis- ja taisteluleikkiä riittää aamusta iltaan.

img_4955.jpg

Ja kun ensin riehutaan läkähtymispisteeseen asti,

img_4956.jpg

niin sitten samaa jatketaan vedessä. Ihan sama montako lelua heität, se toisen tavoittama on aina se parempi. On tässä veden äärellä asumisessa ne hyvätkin puolensa, vaikka Fannia ei voi enää jättääkään vahtimatta.

tuplanouto.jpg

Viiden viikon lomasta on lusittu reilut kolme ja vielä olisi hieman jäljellä. Mustikoita on keräilty muutamia piirakkatarpeita silmällä pitäen ja ensi viikolla lähdemme vastaanottamaan Dieselin saapumista Suomeen. Jännittävää...

Lopuksi vielä terveiset Tampereen suunnalta, josta pitkästä aikaa tuli viestiä puhelun merkeissä ja lupailtiin jopa blogin herättelemistä eloon. Nellin Panu-poika (P.P Braveheart) on suorittanut luonnetestin hienolla +159 pisteellä.

Hieno juttu!

img_0627.jpg

6.7.2011 Mega-beibe ja Diesel-kone

Tässä on parin viimeisen päivän aikana käynyt korvien välissä sellainen "aivomyrsky", että mikäli sen olisi saanut ikuistettua visuaalisesti, niin siinä olisi Picassokin jäänyt kirkkaasti toiseksi.

Nessin varvas on aiheuttanut murheita luutumattomuudellaan ja vaikka se jo viikon kulkikin pelkkien teippausten kanssa ihan omasta aloitteestani, niin eläinlääkäri oli sitä mieltä, että se on amputoitava.

Hoitolinjasta ja katkaisukohdasta käytiinkin sitten melkoinen kädenvääntö, jossa lopulta päädyttiin varpaan osittaiseen poistoon siten, että antura säästyi.

Jalka on nyt jälleen paketissa, enkä ole ollenkaan varma, oliko ratkaisu kuitenkaan oikea, vai olisiko vielä pitänyt katsoa tilannetta pitempään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka se niin pahalta tuntuukin. Nyt täytyy vaan toivoa, että lääkäri oli oikeassa ja minä vaan hankala asiakas, joka ammatillinen tausta huomioiden oli vaan tietävinään paremmin.

Nessi on ihan järkyttynyt päässään olevasta megafonista, eikä voi ymmärtää sen tarkoitusta. Fanniä koko tötterö lähinnä pelottaa ja se matelee Nessi edessä kuin alamainen kuninkaan jaloissa. Toisaalta, eikös ne Englannin hovissa joskus muinoin vastaavanlaisia kaulureita pitäneetkin:O)

megafoni.jpg

Toinen enten-tenten-teelikamenten tapaus oli Tanskantuontimme. Ihan mieletön pentue, josta olisi pitänyt osata valita se meille sopiva.

Päätös on nyt kuitenkin tehty ja ihana koti löytynyt Lohjalta tälle kuun vaihteessa Suomeen saapuvalle "menopelille".

diesel-11.jpg

3.7.2011 Very Special Parson

VSP oli tämän päivän näytelmäsaldo Karjaalta. Vaikka tirriäisemme erityinen onkin, niin oikeasti tuo lyhenne siis tarkoittaa Vastakkaisen Sukupuolen Parasta, mikä siis KP:n ansiosta lankesi meille, kun urospentu vei sen hienomman ROP-tittelin.

Irina Poletaeva arvosteli Fannin seuraavin sanoin:

Correct type. Exelent size & proportions. Well developed for the age. Good head. Rather unbalanced ears. Scissor bite. Exelent topline & tail. Correct front angulations. Could be better angulated at knee. Typical coat.

Oikean tyyppinen. Erinomainen koko ja mittasuhteet. Ikänsä puolesta hyvin kehittynyt. Hyvä pää. Jokseenkin tasapainottomat korvat. Leikkaava purenta. Erinomainen ylälinja ja häntä. Hyvät etukulmaukset. Polvien kulmauksien tulisi olla paremmat. Tyypillinen turkki.

Mukava päivä ja hienot arvostelut, vaikka kilpailuväsymys painoikin pientä matkalaistamme, joka olisi mieluummin nukkunut häkissään, kuin poseerannut kehässä.

 

2.7.2011 Tyylikäs tyttö

Fanni debytoi tänään ihan oikeissa näytelmissä Tuusulan paahteisella urheilukentällä. Läkähdyttävä helle meinasi tuuperruttaa niin koirat kuin handleritkin.

Aamulla vapautetut korvat malttoivat kuitenkin pysyä sen hetken kuosissaan kun Harri Lehkonen arvosteli pikku tirriäisemme seuraavin sanoin:

Tasapainoisesti kehittynyt. Hyvän kokoinen, tyylikäs narttupentu. Kaunis pää ja ilme. Tasapainoiset kulmaukset, oikeat mittasuhteet. Hyväasentoinen häntä. Esiintyy reippaasti. Terveet liikkeet. 1 KP, ROP-pentu

fannin_eka.jpg

 

eka_poseeraus.jpg

 

28.6.2011 Nelli 11 v

Neiti kesäheinä juhlisti tänään merkkipäiväänsä matkoilla. Suuntana Valkealan Match Show ja vaikka vuosirenkaat eivät paljoa vyötäröllä pullistele, vaan mummo paranee kuin viini vanhetessaan, niin kehässä asti emme kuitenkaan pyörähtäneet.

Pääesiintyjä oli Fanni, mutta Nelli lähti mukaan ihan sen vuoksi, että pääsisi tapaamaan vuosien takaisen, jo edesmenneen idolinsa Sandra dobermannin omistajaa, joka oli yksi tuomareista. Jälleennäkemisen riemu vei muorilta kirjaimellisesti jalat alta ja kontrolli petti tyystin. On se ihmeellistä, miten jotkut ihmiset vaan jäävät näiden karvaisten ystäviemme mieliin ikiajoiksi. 

img_4902.jpg

Fanni esiintyi mallikkaasti ja malttoi pöydälläkin esitellä koko valkoisen purukalustonsa ihan "ihmisiksi". Loppusijoitus oli liki viidestäkymmenestä pikkupennusta vaaleanpunaisen nauhan saaneiden toinen. Kotiintuomisina jälleen kassillinen kaikkea kivaa. Näillä eväillä on hyvä suunnata viikonlopun vähän oikeampiin näytelmiin.

img_4911.jpg

Ja ei niin hyvää, ettei jotakin huonoakin. Nessi kävi eilen kontrollissa jalkansa takia, eikä se ole edelleenkään luutunut. Ortopedin konsultaatiota odotellaan ja mietitään sitten pitääkö laittaa koko koira kipsiin, jotta varvas ei pääse liikkumaan, vai mitä tehdään.

Tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä yrittää pitää terrieri aloillaan edes se 4 viikkoa, minkä luutuminen vähintäänkin tarvitsee.

 

26.6.2011 Sijoituskotia etsitään

Tässä siis vielä yhteispotretti  Sweetjumper’s kasvattajan parsonpentueesta, josta siis yksi karvaturri on tulossa yhteisomistukseen Elina ja Marko Tuliniemen ja minun kanssani. Kuten Elinankin sivuilta ilmenee, niin vielä ei ole päätetty onko tulija joku näistä kolmesta tytöstä vai blondi-poika.

249932_2041372963417_1517113621_32345077_125625_n.jpg

Pentueen emänä on http://www.parson-dtk.dk/Sweetjumper-s-Million-Dollar-Baby "Tootsie" ja isänä http://www.parson-dtk.dk/Raveneli-Embrace-Elliot

Elinan ja Markon sivuilta http://screamcrackers.wordpress.com/ löydät tarkemman selostuksen pentujen sukutaustoista ja Suomen sukulaisista.

Viimeisin potretti: 4 x makeaa mahan täydeltä!

4_x_nami-nami.jpg

21.6.2011 Kuukauden parhaat minuutit

Oikein hävettää tämä kotisivujen päivittämättömyys, mutta ainahan niitä selityksiä tuntuu löytyvän. Aika vaan tuntuu kertakaikkiaan loppuvan kesken ja siihen kun lisätään tämä "huippunopea" 3G-yhteys, niin revi siitä sitten huumoria. Ihan oikeesti Juha hommasi minulle "nopeamman" yhteyden, mutta käytännössä tämä näyttää pelittävän ihan yhtä verkkaisesti kuin se 15 eur edullisempikin versio. Kyllä me vaan sellaisessa mustassa aukossa asustamme, ettei tänne mitkään singnaalit yllä. Nytkin päivitän näitä sivuja työkoneelta.

Aikaa on vienyt tietysti sekin, että innostuin huhtikuussa ottamaan personal trainerin ruoskimaan vauhtia lössähtäneeseen olemukseen ja kyllä on "Puuha Pete" ollut jokaisen euron arvoinen. Meikäläinenhän alkaa olla kohta ihan rantakunnossa ja painoakin on pudonnut 7 kg. Kipeä polvi on vetreytynyt niin paljon, että aiemman 200 metrin juoksemisen sijaan pystyn ja jaksan jolkotella 4 km. Ilmaiseksi tätä ei ole saavutettu, vaan salilla, jumpalla ja lenkillä on saanut ravata 4-6 kertaa viikossa. Siihen kun vielä lisätään Fannin pentu-koulu ja pihatyöt (joita ei lasketa kuntoiluksi Puuha Peten kriteereillä), niin eipä sitä aikaa muuhun ole jäänytkään.

Koulujen kevätjuhlan aikoihin Fannikin sai ihan oman todistuksensa pentukurssin suorittamisesta ja nyt pitäisi sitten olla valmiudet seuraavalle luokalle siirtymiseen.

img_4896.jpg

Ihan hirveästi uutta me ei opittu, sillä napero tuntui olevan näitä ekaluokkalaisia, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa jo kouluun mennessään. Enemmän me keskityimme siellä erirotuisten ja kokoisten kavereiden kanssa olemiseen ja maltin kasvattamiseen.

Tässä kuitenkin malikas poseeraus maahan menemisestä ja siinä pysymisestä.

img_4898.jpg

Bonuksena vähän vaikeuskerrointa lisää Frolic-nappulalla tassun päällä ja sehän tekee ahneelle pikku parsonille niin häijyä, ettei voi edes katsoa.

img_4899.jpg

Ensimmäinen pitkä ajomatka ja ensimmäinen näyttely Pieksämäelle vaihtuivat vielä pitemmäksi ajomatkaksi Sotkamoon, Juhan ukin hautajaisiin. Siitäkin selvittiin kunnialla. Olin varustanut koko auton täyteen häkkejä siltä varalta, että Nellin ja Nessin kärsivällisyys Fannia kohtaan ei olisi riittänyt koko matkan ajaksi, mutta niin saivat olla häkit avaamattomina ja kolmikko vietti lähinnä kissanpäiviä takaosastossa.

Nessi kävi kontrolli röntgenissä varvasmurtumansa takia ja huonoksi onneksemme murtuma oli edelleen luutumatta, joten lastoitusaikaa jatketaan vielä juhannuksen yli. Lisäproblematiikkaa aiheuttaa tietysti se, että jalan sivuun oli tullut haavauma, jota on nyt viikon päivät suihkuteltu joka toinen päivä ja hoidettu antibiootilla ja hopeanitraattilevyllä. Onneksi haava on paranemaan päin ja melkein jo uskallan huokaista helpotuksesta sen suhteen. Parsonin jalassa kun ei kovin paljoa lihasta nahan alla ole, joten luuhun asti ulottuva tulehdus olisi vihonviimeinen riesa.

Heinäkuuta odottelemme innolla, sillä silloin toivottavasti pääsemme debytoimaan Fannin kanssa Tuusulaan ja Karjaalle ja saamme terveen paperit Nessin koivelle. Se kun niin kovasti odotaa jo uimaan pääsemistä ja uusien vesilelujen testaamista. Lomahan se tietysti on myös mielessä ja vielä kun jaksaisi pari viikkoa kipristellä, niin sitten koittaisi viiden viikon vapaus.

Heinäkuun lopulla Suomeen saapuu myös pikkuinen parsonpentu yhteistyössä Elina ja Marko Tuliniemen kanssa: http://screamcrackers.wordpress.com/ , jolle etsimme harrastavaa kotia. Yhteydenotot joko Elinalle p.0400-754454 tai minulle p. 040-8460572.

 

21.5.2011 P.P. Kokoontumisajot

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, pentutapaamista oli jouduttu siirtämään viikolla eteen päin Fannin juoksujen takia ja hyväuskoisena kuvittelin, etteivät 6kk:n ikäiset pojanklopit vielä ymmärrä mitään "hyvän päälle". No kyllä ymmärtivät!! Siihen meni noin 30 sekunttia ja sen jälkeen juostiinkin ympäri pihaa ja yritettiin saada Fanni ja perässä kirmaavat pojat kiinni. Kyllä olisi ollut taas materiaalia hauskoihin kotivideoihin. Kuvassa pojat jahtaavat Fannia ja Nelli poikia. Otoksen on napannut Heidi Pentikäinen.

225291_1823623025048_1074400575_31606251_4090398_n.jpg

Fannin loppupäivä kuluikin sitten sisällä ikkunasta katsellen, kun veikat pitivät hauskaa keskenään. Tässä "jänis" on saatu kiinni ja matkalla sisälle. (Turkka Kalliorinne)

img_7794.jpg

Olihan se niin, että tangoon tarvitaan kaksi?? Veeti ja Edi näyttävät mallia. (T. Kalliorinne)

228049_1826999789465_1074400575_31611858_1452535_n.jpg

Kjiäh... kjiäh...ja sipi,sipi... (T.Kalliorinne)

img_7481.jpg

Nelli-mamma taisi olla ainoa, joka tavoistaan poiketen uskaltautui veteen kahlailemaan. (T.Kalliorinne)

img_7334.jpg

Vauhtia riitti ja kaikkien duracelit kestivät vierailun ajan. Illalla sitten kuulemma ladattiin akkuja useammassakin kodissa. Edi ja Veeti vauhdissa. (H.Pentikäinen)

247945_1826998429431_1074400575_31611849_6025595_n.jpg

Veetin pahis-ilme (H.Pentikäinen)

248698_1827000949494_1074400575_31611868_6814919_n.jpg

ja pehmo-ilme (H.Pentikäinen)

248979_1823624225078_1074400575_31606259_8187870_n.jpg

Mamma ja pojat: Edi, Veeti ja Otto (T.Kalliorinne)

img_7754.jpg

ja taas mentiin... (T.Kalliorinne)

img_7246.jpg

Tasakokoinen pentue, missä säkäkorkeus noin 35-36 cm:n luokkaa. Kaikilla erinomaiset selkälinjat ja hännän kiinnitykset. Korvien kanssa tuntuu olevan ongelmia muillakin kuin Fannilla.

Otto (P.P Fantom) Turkki enemmän broken-tyyppinen kuin sileä. Vasemman korvan kanssa jos jaksaa hieman tehdä töitä, niin se asettuu todella kauniisti. Purenta täysi. Mukava luonne.

img_4877.jpg

Edi (P.P.Fingerpori) Korvien kanssa joutuu tekemään todella ahkerasti töitä, mikäli haluaa niiden asettuvan. Turkki sileä, alhaalla välihammaspuutoksia molemmin puolin. Hyvät kulmaukset ja suora häntä. Edelleen luonteeltaan pusupoika.

img_4882.jpg

Veeti (P.P Fourwheeler) Ilmetty äitinsä. Turkki sileä. Kauniisti asettuneet korvat ja täysi purenta. Toinen kives on harmittavasti edelleen laskeutumatta ja pahoin pelkään, ettei se laskeudukaan, vaikka vielä odottelevalle kannalle jäämmekin. Pentulaatikon "Jytky" oli oikein sopusuhtainen, vaikka takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Suora häntä.

img_4879.jpg

Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta ja vauhdikkaasta päivästä. Ne jotka eivät päässeet mukaan tällä kertaa, niin olette tervetulleita milloin vaan. Aurinkoisia kesäpäiviä ja rapsutuksia kaikille (myös niille kaksijalkaisille:O)

 

10.5.2011 Toipilas

Kuten arvelinkin, niin tänään otetussa röntgenkuvassa todettiin Nessin varpaassa murtuma. Onneksi suhteellisen hyväasentoinen sellainen. Seuraavat neljä viikkoa nilkutetaankin sitten jalka lastoitettuna ja paketissa, minkä jälkeen on kontrollikuva luutumisen suhteen.

Ei niin huonoa, ettei jotakin hyvääkin, sillä nyt täytyy kyllä jälleen onnitella itseään siitä hyvästä, että on turhamaisena ihmisenä pitänyt koirillaan töppösiä talvikeleillä. Tuppu saa nimittäin olla ihan rauhassa ilman mitään kaulureitakin. Nessi oli kaikin puolin oikein esimerkillinen potilas muutenkin, eikä röntgenkuvien ottaminenkaan tuottanut vaikeuksia. Hyvä ettei se melkein harittanut varpaitaankin käskystä:O)

Työpaikallani se eläytyi potilaan rooliin ihan kympillä ja keräsi mennen tullen kaikki mahdolliset säälipisteet mitä vaan jaossa oli. Kotiinpaluu meinasi kuitenkin mennä jälleen riehumiseksi ennen kuin se muisti, että "ai niin mähän olen kipee". Sen jälkeen ulkona pystyi olemaan ainoastaan lepotuolissa ja ruokakin olisi pitänyt nostaa petin viereen, koska eihän syöminen voi mitenkään onnistua kolmella jalalla seisten.

toipilas2.jpg

 

9.5.2011 Vanhoja kuvia, uusia kujeita ja liian kovaa menoa

Pääsiäisenä työnsin viimeiset jäälautat irti rannasta ja koirat pääsivät vihdoinkin nauttimaan takapihan aidatusta alueesta täysin rinnoin. Nelli oli todennäköisesti se onnellisin, etenkin kun aurinko vielä helli lähes hellelukemissa. Fannista oli ihmeellistä, että ovi oli auki ulkomaailmaan ja siitä sai kulkea ihan niin usein kuin halusi ja sehän halusi:O) 

Ruusun päivänä 4.5 Fanni päätti niin sanotusti "puhjeta kukkaan" ja aloitti siis elämänsä ensimmäiset juoksut. Ihan puskistahan tuo tuli, sillä olin varautunut siihen korkeintaan kuukauden kuluttua. Pikkuneitihän on kuitenkin vasta puolivuotias. No nyt on sitten harjoiteltu housujen pitoa ja ensi ihmetyksen jälkeen sekin alkaa jo sujua.

auringossa.jpg

auringossa_2.jpg

Ja juuri kun luulee kaiken olevan jo seesteisempää, niin eikös ala sattua ja tapahtua.

Juuri äsken päästin koirat ulos kirmailemaan pitkän päivän jälkeen ja virtaa oli etenkin pikku-duracelissa taas niin paljon, että se päätti haastaa Nessin takaa-ajo leikkiin. Sillä seurauksella, että Nessin oikean etujalan varvas todennäköisesti murtui leikin tiimellyksessä. Terrierimäiseen tyyliin Nessi ei tietenkään inahtanutkaan, mutta roikotti tassuaan ilmassa ja pikaisen tarkastuksen jälkeen totesin varpaan olevan virheasennossa ja naksahtelevan.

Ei kai se auta kuin pakata koira huomenna töihin mukaan ja toivoa, että saa samalle päivälle lääkäriajan. Ihmisten varpaathan teipataan toisiinsa kiinni vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta koirien varvasmurtumista minulla ei ole mitään hajua.

 

17.4.2011 Eka Ruusuke!

Fannin ensimmäinen ruusuke on nyt hankittu, vaikkakin vaan Match Showsta, mutta kuitenkin. Sijoittuminen sinisten pentujen kolmanneksi, melkein puolta vanhempien seurassa, oli hieno saavutus. Kotiin tuomisina olikin kassillinen kaikkea mitä vaan pikkukoira voi tarvita: makuualusta, puruluita, purulelu ja koirankakkapusseja, vain joitakin mainitakseni. Olisipa oikeissakin näytelmissä yhtä hienot palkinnot.

Hihnakävely alkaa jo sujua ja korvatkin pysyvät enimmäkseen kohdallaan, mutta pöydällä tukimisen kanssa on vielä harjoiteltavaa. Kaikki ihmiset kun ovat niin ihania, ettei siinä pikkukoira oikein tiedä miten päin olisi vai menisikö solmuun:O)

eka_ruusuke.jpg

Tänä viikonloppuna on tehty monta muutakin asiaa ensimmäistä kertaa. Fanni heitti talviturkin loikatessaan sohjon peittämään ojaan. Pään jälleen pulpahtaessa pinnalle, tuli todistettua sekin, että kyllä se tyttö uida osaa! Ensimmäinen oma saaliskin on jo saatu: sisiliskolle koitti exodus, kun kaikkein pienimmänkin liikkeen huomaava Fanni nappasi sen suuhunsa.

Lierot ja liskot ovat siis heränneet talviuniltaan, joten tästä lähtien meidän lenkkeilyt sujuvatkin sitten kyy-pakkaus takataskussa.

att00024.jpg

Käyttämämme lenkkimaaston tie on paikoin niin huonossa kunnossa, ettei sinne ole autolla asiaa vähään aikaan. Koirat ovatkin päässeet juoksentelemaan vielä irrallaan turvallisin mielin. Keväisten hankipoikasten hajut ja lumien sulamiset tosin houkuttelevat isompia koiria herkästi maaston puolelle ja niiden piteleminen tiellä alkaa olla jo melko työlästä.

Jokohan jo ensi viikonloppuna pääsisi vetämään ensimmäisen mejä-jäljen? Toiveissa olisi myös, että takapihan pääsisi korkkaamaan heti, kun jäät lähtevät ja näillä keleillä luulisi senkin tapahtuvan piakkoin.

 

12.4.2011 Keväisiä puroja ja kuraisia koiria

Helmikuulta siirtynyt loma on aluillaan, eikä keleissäkään ole juuri moitimista. Mitä nyt koirien tassuja saa pestä alvariinsa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että parempi tehdä yksi kunnon rapareissu liejuiseen maastoon, kuin monta pientä, sillä ihan yhtä lailla ne tassut kuraantuvat lyhyemmälläkin matkalla.

Nelli ei erityisemmin välitä kurassa kulkemisesta, vaikkakin mielellään irti juoksenteleekin. Fannille kaikki mikä paljastuu lumen alta, tuntuu olevan yhtä ihmeellistä. Nessin kanssa piti päästä pyydystämään kevätpurossa kulkevia roskia.

img_4842.jpg

img_4845.jpg

Nelli jätti kuraleikit nuoremmille ja tyytyi seuraamaan sivusta "kersojen" puuhasteluja.

Aamupäivällä ehdittiin Nellin kanssa käväsemään Mäntsälässä eläinlääkärilläkin. Viikko sittenhän kävin Kouvolassa näyttämässä Nellin suupielessä jo reilun vuoden ollutta pattia, josko se pitäisi poistattaa. Patti oli hieman suurentunut, sekä muuttunut kovemmaksi ja tuntui ärtyvän rapsuttamisesta. Myös vasempaan tassuun oli ilmaantunut patti tammikuun trimmauksen jälkeen. Samalla reissulla eläinlääkäri löyti kahdesta nisästä "kasvaimet" ja ehdotti nisien poistamista kahdessa eri nukutuksessa. Mummo kun on sen verran timmissä kunnossa, ettei ylenmääristä löysää nahkaa mahan alta löytynyt tarpeeksi. Otettiin verikokeet, jotta nähtiin ettei olisi mitään estettä melkein 11 vuotiaan koiran nukutukselle. No, ei ollut! Kaikki arvot olivat normaalit. Siinä vaiheessa kun alkoivat ehdottelemaan sterilisaatiota mahdollisten tulevien märkäkohtujen vuoksi, minä aloin pistää hanttiin ja sanoin, että mietitään asiaa vielä.

Reilu 200 euroa meni ja kotiin tuomisina oli kaksi ruokasäkkiä, normaalit veriarvot ja lääkitys korvan hiivatulehdukseen.

Tänään siis kävimme kysymässä toista mielipidettä. Jos kerran pitää ruveta nukuttamaan useammin ja tekemään suurempia operaatioita, niin jätän koirani hieman kokeneempiin käsiin. Eläinlääkäri Merja Dahlbom pisti neulalla suupielenpattiin ja sieltä purskahti kirkasta nestettä > diagnoosina kysta, ei vaarallinen, mutta saattaa uusia. No, jatkossa tuon tempun osaan minäkin. Sama temppu tassun patille ja saaliiksi tummaa talia > diagnoosina tukkeutunut talirauhanen, ei vaarallista. Siirryttiin nisäkasvaimiin, joista mielipide, että ovat todennäköisesti maitorauhasia, jotka aktivoituneet juoksujen jälkeen ja saattavat kasvaa vielä, etenkin kun tiedossa on koira, jolla voimakkaat valeraskaudet. Kannattaa seurata tilannetta ja mikäli vielä valeraskauden jälkeen muuttuvat, niin mietitään tilanne uudelleen. Silloinkin ainoastaan poistetaan yksi näytteeksi, ennen isompia leikkauksia.

Kohdunpoisto kysymykseen vastasi: Miksi ihmeessä??? Ei ole mitään syytä tehdä niin isoa ja kivuliasta leikkausta märkäkohdun pelossa. Monta muutakin asiaa voisi leikata etukäteen, jos alkaisi kaikkia asioita pelkäämään. Hoidetaan sitten, jos niin huono tuuri käy. Olin helpottunut ja samaa mieltä. 59 eur ja KIITOS!

img_4851.jpg

Fannin kanssa pääsimme pentukurssille Lahteen. Teoriatunti oli jo eilen ja ensimmäisen kerran pääsemme tositoimiin torstaina. 8 koulutuskertaa ja 60 eur ei ollut mielestäni paha hinta. Viikonloppuna kävimme jälleen Mätsärissä ja tällä kertaa esiintyminen sujui jo melko mallikkaasti. 32 pentua oli kisaamassa ja ensimmäisellä kierroksella saimme punaisen nauhan ja punaisten keskinäisessä kisassa pääsimme vielä 8 parhaan joukkoon. Siitä se ura urkenee:O)

Meikäläinen itse oli lauantaina Kouvolassa järjestetyn Mätsärin tuomarina. Heikkona hetkenä tuli tuokin lupaus annettua ja pakkohan se oli lunastaa, kun en mitään verukettakaan keksinyt perumiselle. Arvosteltavanani oli lapsi-koira, junior-handler, pienet koirat ja BIS. Ihan mukavaahan se oli, vaikka välillä tunsin itseni kyllä tosi tyhmäksi. Linkki kuviin laitetaan myöhemmin, jos sellainen jostain löytyy. Ja löytyihän se:

http://www.freewebs.com/spl-kouvola/apps/photos/album?albumid=11367457

BIS koirat heti ensimmäisenä: samojedi pentu, akita, iso villakoira ja springerspanieli. Meikäläinen häärää vaaleanpunaisessa takissa ja lippalakissa, jos ette muuten tunnista.

Ensi viikonloppuna uusiksi! Siis Fannin kanssa, ei tuomaroinnissa:O)

img_4853.jpg

5.4.2011 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Liekö Japanin säteilyjä vai auringon pistävää uv-säteilyä, mutta muuta selitystä en keksi meitä riivanneisiin allergisiin reaktioihin.

Viikko sitten viikonlopun jälkeen sain itse jonkin "kupan" kasvoihini. Maanantai aamuna peiliin katsoessa koin tavallista suuremman järkytyksen, sillä naamani oli punainen ja turvoksissa kuin paviaanin kannikka kiima aikaan. Kahden päivän kortisonin, antihistamiinin ja maltaita maksaneen rasvakuurin jälkeen naama näytti lähinnä siltä, kuin värivoide olisi levitetty epätasaisesti. En keksinyt mitään muuta selitystä kuin viikonlopun kovat tuulet ja tavallista voimakkaampi uv-säteily.

Tänään pääsin töistä hieman aikaisemmin ja ehdin vielä iltapäiväauringon aikaan koirien kanssa lenkille. Ottaessani heijastinliiviä Nessin päältä, sen karva alkoi kummallisesti poimuilla ja näyttää siltä kuin sata ampiaista olisi hyökännyt kimppuun. Paukamat olivat ainoastaan sillä alueella, missä liivi ei ollut suojana. Muilla koirilla ei ollut mitään. Kyy-tabletti naamariin ja soitto vielä eläinlääkärille, josko jollakin olisi asiasta parempaa tietoa. Allergiseksi reaktioksi tulkittiin sielläkin, vaikkei syytä keksittykään. 

img_4840.jpg

Parin tunnin jälkeen paukamat olivat hävinneet, eikä Nessikään enää kirputtanut itseään. Mystistä ja vähän pelottavaakin, etenkin kun reaktio tuli ihan silmänräpäyksessä.

Vuotuinen kuntoinnostus on jälleen nostanut päätään samaan tahtiin krookusten kanssa ja tänään kävin temuamassa tunnin ajan julmetun jumppapallon kanssa. Nyt on sitten kaikki lihakset niin maitohapoilla, että kieli on kaiketikin ainoa lihas, joka ei vielä kramppaa. Jos sekin vielä alkaa vipattamaan, niin ei kai auta kuin napata itsekin yksi kyy-tabletti, etteivät muut erehdy luulemaan minua ylensyöneeksi booaksi:O) Sen verran on nahka päässyt "kutistumaan" talven aikana:O) 

Viime viikonloppuna Fanni kävi näyttämässä korvien sojotusta ja härdelli hässäkkää ensimmäisessä Match Showssa. Jälleen tuli todistetuksi se, että vaikka kotona osataankin esiintyä todella hyvin ja halli oli tuttu agility-harjoituksista, niin kaikki se koiramäärä sai kyllä pienen parsonin pään erittäin hyvin sekaisin. Erittäin hyvää harjoitusta kuitenkin.

Päivän kruunasi päiväkävely Lahdessa Armas-sedän ja Väinö-veikan kanssa ja olihan mukana myös Nessi-äippä ja Nelli. Harmi vaan, että jää oli jo niin huonossa kunnossa, ettei sinne ollut enää menemistä muilla kuin pilkkimiehillä ja vapaana kirmailut sai unohtaa.

Sukulaisuus ei jäänyt epäselväksi Väinöä ja Fannia katsoessaan. Väinö on vaan hieman poikamaisempi versio. Korkeutta tällä komistuksella on noin 35 cm ja painoa se 6 kg. Todella ihastuttava ja hyväkäytöksinen koirakansalainen.

img_4837.jpg

28.3.2011 Peppi tuli taloon

Jos luonne on kuin elohopeaa ja koko ajan mennään sata lasissa, niin eihän sitä mitenkään voi enää muistaa missä asennossa korvia pitäisi pitää.

Harmikseni jouduin toteamaan, että Fannin jatkuvan korvien höröttämisen kohti taivasta on loputtava ja asialle tehtävä jotain. Nyt meillä on sitten ihan oma "hopsula, heissula, hopsansaa" saparoineen kaikkineen.

img_4830.jpg

Voihan kyseessä olla ihan tilapäinenkin ikään liittyvä ilmiö, sillä tällä hetkellä meneillään tuntuu olevan useampikin erilainen kausi.

Ensimmäinen uhmaikä nostaa päätään jo selvästi ja emännän kärsivällisyyttä testataan kaikella mahdollisella tavalla. Ihan selvästi kokeillaan, miten monta kertaa jonkun kielletyn asian voi toistaa, vai antaako emäntä jossain vaiheessa periksi. No ei anna!

Luoksetulo-käsky on ihan retuperällään, sillä kivempaa olisi vaan jättää tulematta kutsusta ja juosta ihan eri suuntaan. Vaarallista ja tyhmää, sillä etenkin talitinttien ilmaantuminen pihapiiriin houkuttaa juoksemaan perään, joten irti pitämisen kanssa täytyy olla todella varovainen. Onhan puolet joesta jo sulana.

Iltaisin eletään peikkokautta ja pieninkin risahdus tai patterin rapsahdus saa Fannin sinkoamaan eteiseen hurjasti haukkuen ja kaikki niskavillat pystyssä. Ärsyttävää, sillä usein tähän samaan halpaan menevät myös Nelli ja Nessi.

Positiivista on se, että kaikkein pentumaisin käytös alkaa väistymään ja koulutustilanteissa voi jo alkaa vaatimaan enemmän.

Ihastuttavan raivostuttava riiviö kuitenkin!

 

img_4819.jpg

 

22.3.2011 Keväisiä karkeloita meillä ja muualla

Kevät keikkuen tulevi ja uusi lumi on vanhan surma, sanovat vanhat sananlaskut. Lauantaina saatiin myrskyvaroitus Turun suunnalta, joten kiirehdimme pikimmiten nautiskelemaan vielä silloin aurinkoisesta kevätsäästä.

Muutama tunti kuvien ottamisen jälkeen lunta tulikin sitten ihan omiksi tarpeiksi ja kuten ihmislapsetkin, niin meilläkin sen tulosta nautti ainoastaan Fanni. Voi sitä temmellyksen riemua, kun sai seuraavana aamuna spurttailla puuterin pehmeässä hangessa.

Fannista on tullut melkoinen imuri/oksasilppuri, sillä ulkoillessa maasta imuroidaan kaikki pupun papanoista ja hiekanmuruista lähtien ja jokaista oksaa täytyy nakertaa hieman, kunnes nenän eteen tulee taas maukkaamman näköinen risu. Sillä seurauksella, että jalostusprosessin toisesta päästä syntyy pieniä brikettejä, joiden kuitupitoisuus on sitä luokkaa, että niitä voisi tosissaan hyödyntää vähintäänkin sytykkeenä.

Ei ole omena kauas puusta pudonnut, sillä Nessi on ihan samanlainen ja tämä ilmiö toistuu aina talvisin. Olisiko jonkinlainen korvike heinän syömiselle? En tiedä, mutta joskus se on todella raivostuttavaa, kun hihnassa kulkeminen menee pelkäksi poukkoiluksi näiden "namien" perään.

img_4822.jpg

Nenä Fanilla on muutenkin melkoisessa vipatusliikkeessä ulkoillessa ja nyt kun rohkeuttakin tulee koko ajan lisää, niin pelkkä tie ei riitä tälle Camel-bootsien omistajalle, vaan omia polkuja tallataan penkkoja myöten. Kevättä ja ensimmäisiä mejä-harjoituksia odotellaankin malttamattomasti.

img_4823.jpg

Olisko kaulapanta liian tiukalla, kun kieli on pulpahtanut ulos ja tassutkin ihan vinksin vonksin:O)

img_4825_2.jpg

Edellisenä viikonloppuna olimme Lohjalla juhlistamassa siskon 40-vuotispäiviä ja samalla päästiin tutustumaan 5 kk:n ikäiseen rotweilerin pentuun, Karaan.

Onneksi nuo isommat koirat on vähän sellaisia spagettijalkoja tuossa iässä, joten reilun 30 kilon, hampailla varustettua mustaa massaa pääsi ihan mukavasti karkuun. Leikit sujuivat kyllä ihan sopuisasti ja kummallakin osapuolella oli nuoresta iästä huolimatta sen verrän älliä päässä, ettei ketään satutettu.

img_4803.jpg

Nelli-mummon arvovalta piti, eikä sen tarvinnut kuin katsoa sillä silmällä, niin nuoriso jätti sen rauhaan.

img_4810.jpg

Tässä vielä lisää mustaa magiaa, joka debytoi ensimmäisessä pentunäyttelyssään viime viikonloppuna KP:n arvoisesti, lupaavin lausunnoin.

img_4814.jpg

 Tässä Fanni 4kk poseerauskuva. Säkäkorkeutta tällä hetkellä n. 30 cm, painoa 4,5 kg ja virtaa kuin duracel-pupussa. Hieman alkaa löytyä jo rauhoittumisen merkkejä ja malttia, joten täytynee alkaa katsastelemaan kevään pentukursseja. Hammaskalustosta etuhampaat ovat jo vaihtuneet ja parhaillaan irtoilevat kulmurit ja poskihampaat, joten puruluita kuluu muutama päivässä.

img_4768.jpg

 

13.2.2011 Idoli ja fanittaja

Luin keskustelufoorumilta, että koirakuiskaaja Cesar Millan saapuu Tukholmaan toukokuussa ja nyt tekisi sitten tietysti hirveästi mieli nähdä tämä heppu ihan livenä. Alkuun suhtauduin itsekin hyvin varauksella tyyppiin, joka karauttaa valkaistuine hampaineen ritarin lailla paikalle pelastamaan ihmiset ja ennen kaikkea heidän koiransa lähestulkoon pelkästään suhisemalla. Muutaman todella haasteellisen tapauksen nähtyäni, olen jäänyt totaalisesti koukkuun tuohon LIV:ltä tulevaan ohjelmasarjaan. Tyyppihän tuntuu ihan oikeasti ymmärtävän koiria ja ennen kaikkea niiden elekieltä.

Kyllä meiltä löytyy täältä kotoakin ihan oikea idoli ja fanittaja. Fanni on ilmiselvästi ottanut Nellin idolikseen. Nessi on sille enemmänkin leikkikaveri, jonka kanssa on kiva peuhata ja tehdä kaikkea älytöntä. Mutta Nellin liikkeitä seurataan lenkillä varjon lailla. Aamuisin Fanni ei tiedä miten päin se olisi mutkallaan, kun arvon vanha rouva suvaitsee vihdoin nousta yöpuulta. Toivotaan, että vaikutteista imuroituvat ainoastaan ne parhaimmat.

Pakkanen on paukutellut nurkissa ja yrittänyt pitää meidät lenkkitauolla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensimmäistä kertaa tänä talvena oli kaivettava töppöset naftaliinista. Fannilekin löytyi Nellin vanhat, joten kenenkään ei tarvinnut jäädä kotiin.

img_4772.jpg

Mittari paukutteli vielä puolilta päivin -19,7 kun kyllästyimme odottelemaan, että vieläkö se laskisi. Rikoot jalkaan ja menoksi vaan. Eipä tuntunu missään. Metsätiekin oli aurattu, joten siinä oli todella hyvä kävellä. Ja ihan kuin olisin jo tuntenut auringon lämmittävän poskipäitä - tai ehkä se kuitenkin oli pakkasen nipistelyä.

img_4774.jpg

Niin tai näin, niin mikäs meidän on ollessa täällä lumen ja jään keskellä, kun takassa loimottaa tuli. Koiruudetkin hakeutuivat heti lempipaikalleen kuultuaan tulitikun raapaisun.

img_4785.jpg

7.2.2011 Lunta, lunta ja Lumi

Jos ei joku ole vielä havainnut, niin lunta on viime aikoina tullut jokseenkin rutkasti. Yhteistyösopimuksemme paikallisen "lumimiehen" kanssa on toiminut erinomaisesti, eikä piha-aluetta ole juurikaan tarvinnut kolailla, sillä piha on aurattu niin nuolemalla, että jopa hiekotus on hoitunut samalla.

Kattolumien pudottamisessa olimme hieman "mattimyöhäisiä" ja väliaikainen puukatoksemme romahti. No, se oli kyllä ihan odotettavissakin, sillä tukirakenteet olivat ottaneet jo osumia viime talvena ja korjaustoimet jäivät syksyllä tekemättä. Onneksi puita ei todellakaan ole enää kuin loppu talveksi, joten kyhäelmä jää ihan oikeasti väliaikaiseksi ja siitä myyränkolojen luvatusta maasta päästään lopullisesti eroon.

img_4735.jpg

Suurempien vahinkojen välttämiseksi talon ja autotallin katot on nyt puhdistettu lumesta ja uuttaa saa sataa ihan vapaasti. Jos ei ihan puolta metriä tule kerralla, niin eiköhän näillä kolauksilla selvitä kevääseen.

Kaiken kiireen keskellä on kuitenkin ehditty käymään ensimmäisillä rokotuksilla ja virallisessa puntarissa, joka näytti 3,2 kg. Rokotuksista "me" ei tiedetty mitään, sillä eläinlääkäriasemalla oli niin paljon kaikkea muuta kivaa tutkittavaa, ettei pieni nipistys niskassa häirinnyt millään tavoin.

Isojen kirjaan pääsemisen kunniaksi yritettiin ottaa poseerauskuva, mutta yksin siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Pitäisi olla puoli metriä pidemmät kädet, jotta toinen ylttäisi nenän eteen ja toinen zoomaamaan kameraa.

img_4704.jpg

No, ehkä tästä välittyy kuitenkin se, että harjoiteltu on! Tällä hetkellä treenataan hampaiden katsomista. Nämä kun alkavat sujumaan kotioloissa, niin sitten lisätään vaikeusastetta ja testaillaan niitä myös muualla.

Hienosti on mennyt muillakin pennuilla. Korvien lepatuksesta ja matkapahoinvoinnista on tullut kyselyitä jonkin verran.

Korvien lepatus kuuluu tähän elämän vaiheeseen. Pentu liikkuu enemmän ja uusia asioita tulee koko ajan enemmän tutkittavaksi. Rohkeutta ei kuitenkaan ole vielä kovin paljoa ja kaikki jännittävä kertautuu korvien liikkeissä. Meilläkin jo muutaman viikon kauniisti olleet korvat höröttävät nyt pääsääntöisesti itään ja länteen. Aseteltuna ne ovat kauniisti, joten en vielä lähtisi teippailemaan niitä. Korvan takana olevaa poimua kannattaa hieroa auki ja asetella korvia oikeaan asentoon mahdollisimman paljon. Muutama viikko kannattaa tarkkailla. Teippaus on kuitenkin se viimeinen keino.

Tässä Helmi ja mallikkaasti asettuneet korvat.

044.jpg

Matkapahoinvointiin paras lääke on aika. Iän karttuessa sekin vähenee. Tosin liikkuakin pitäisi, joten reissuun on lähdettävä joko tyhjällä vatsalla tai ruokailusta olisi hyvä olla ainakin pari tuntia. Turvavöitä kannattaa testata, sillä jotkut pennut voivat pahoin boxissa, kun eivät näe vaihtuvaa maisemaa. Apteekista saatava Serene UM on kokeilemisen arvoinen. Tehoaa ainakin meillä pitkillä näyttelymatkoilla matkan aiheuttamaan stressiin.

Talven ihmemaa tuli koettua jälleen viikonloppuna, kun kävimme "likkojen lenkillä". Fanni oli saanut testattavakseen Lumin pieneksi jääneen "meko" ja herätti se päällään suurta ihastusta paikallisten mummojen keskuudessa.

Jänismetsäläisiin emme onneksi törmänneet, sillä veikkaanpa, että tällä revohkalla olisimme kirvoittaneet melko makeat naurut noista karskeista äijistä. Tosiin ajokoiramiehet olisivat saattaneet olla jopa kateellisia Lumin töppösistä.

img_4736.jpg

 

23.1.2011 City-kävelyjä ja kaveraamista.

Hihnakävelyn opettelu on tullut ajankohtaiseksi ja koska meillä on iltaisin vielä niin pimeää ja vastaantulijoita harvakseltaan, niin päätettiin lähteä city-kävelylle Kausalaan. Sopivan pieni paikkakunta, mutta kävelijöitä ja pyöräilijöitä sopivasti näin alkuun ja tietysti myös niitä toisia koiria ja niiden hajuja. Yllättävän kivuttomasti kaikki sujui kun oli aikuisia koiria mallia antamassa. Ihan alkuun opeteltiin kotosalla pelkän kaulapannan kanssa olemista.

Mielekkääksi city-kävelyt tekee sekin, että samalla kertaa tulee harjoiteltua autossa olemista ja pääsee leikkimään kavereiden kanssa.

Päätettiin aloittaa tämä eri rotuihin tutustuminen sieltä vähemmän karvaisesta päästä ja mentiin kyläilemään Kiinan karvaton harjakoira Lumin luokse.

img_4657.jpg

Lumi on kersa vielä itsekin, sillä se täyttää vuoden vasta toukokuussa, joten leikit olivat välillä ihan vailla päätä ja häntää.

img_4661.jpg

Viikonloppuna lähdettiin yökylään Pornaisiin ja samalla reissulla piipahdettiin Lahdessa tapaamassa Väinöä ja Armasta.

Väinö on ihku! Ihan yhtä syötävän suloinen kuin lähtiessäänkin. Virtaa pikkukaverissa on kyllä vaikka muille jakaa ja hieman "ukkoutunut" Armaskin on saanut paristoihinsa ihan uutta potkua.

img_4671.jpg

Kyllä terrieri toisen tuntee. Leikit menivät välillä aika tulisiksi ja liiallista kuumenemista piti hillitä nostamalla joku jäähylle, vaikka välillä osattiinkin olla ihan nätisti ja näyttää jopa filmaattisilta.

img_4696.jpg

Armasta pentujen kisailu lähinnä nauratti.

img_4685.jpg

Mustin ja Mirrin kautta käytiin hakemassa Fannille uusi villapusero, kun lainassa ollut vaikutti jo liian pieneltä. Tässä versiossa on vielä vähän kasvunvaraakin.

img_2440.jpg

Ulkoilukelit ovatkin olleet nyt todella hyvät pikku koirienkin kannalta.

img_2442.jpg

10.1.2011 Merkitty mies, Hello Kitty ja muut maailmanmatkaajat.

Vuosi vaihtui ja pentulaatikon tohina hiljeni. Tuntui, että täytyi huokaista oikein syvään, ennen kuin edes jaksoi kääntää uuden sivun täällä päivityksissä. Viime syksy oli todella raskas töittenkin puitteissa ja pentutouhotukset kaikessa ihanuudessaan vielä siihen päälle, niin vuodenvaihteessa saattoi vaan todeta, että takki on aika tyhjä.

Kaikki pikkuiset maailmanmatkaajat ovat kuitenkin päässeet turvallisesti uusiin koteihinsa ja sieltä on kuulunut ihan positiivista palautetta, niin kuvien kuin tekstiviestienkin perusteella.

P.P.Fortuna "Helmi" matkasi siis Pyhtäälle "ISO-veikka" Remun kaveriksi ja niin kuin näkyy, toimeen tullaan:O)

062.jpg

P.P.Fingerpori "Edi" opettelee jo opiskelijaelämän ja vähän omankin elämänsä alkeita Tampereen suunnalla.

img_3417.jpg

P.P. Femme Fatale "Fanni" sai Hello Kitty-fleecen pakkaspäivien varalle ja pitää siis majapaikkaansa täällä meillä Nellin ja Nessin seurana. Puku aiheutti melkoiset rodeohyppelyt, joten olemme tyytyneet lenkkeilemään ilman sitä.

img_4643.jpg

Pitkälti toista kilometriä jaksetaan jo viipottaa isompien perässä, mutta loppumatka sujuukin sitten mukavammin emännän takin alta kurkkien kuin kengurun poikasella. Onneksi painoa ei ole joulukiloja enempää:O)

img_4645.jpg

P.P.Fantom "Otto" kotiutui ensimmäisenä ja uuteen kotiin tutustuminen on sujunut mallikkaasti myös Espoon suunnalla, vaikka ruoka ei alkuun oikein maittanutkaan.

otto_12_2010_0672.jpg

P.P. Fourwheeler tuntee nykyisin nimen "Veeti" ja vaikuttaa Kotka-Turku akselilla.

P.P. Fatpipe päätyi lopulta Lahteen Armaksen ja Eevan kaveriksi täydentämään blondi-kaksikkoa. Nimeä mietittiin urakalla uuden vuoden aattona ja pitkien säärien ja nenässä vielä silloin olleen V-kirjaimen mallisen vaalean pigmentin ansiosta, pojan nimeksi tuli mikäs muukaan kuin "Väinö". "Väiskistä" on tehty sijoitussopimus.

Rapsutuksia kaikille teille pikkuruisille sinne uusiin koteihinne. Kasvakaa hienoiksi koirakansalaisiksi ja pitäkää hyvää huolta uusista omistajistanne. Kuvat ovat edelleen tervetulleita ja nähdään sitten viimeistään keväällä.