Kirsi Mäntynen
Suvantopolku 11
47490 MANKALA
(IITTI)
p.040-846 0572
kirsi3.neuvonen@gmail.com
UROSTIEDUSTELUT RIITTÄVÄN AJOISSA!
Materiaalin kopiointi ilman lupaa kielletty
2012 Kuulumiset6.12.2012 Back to mama Kaikella tuntuu olevan tarkoituksensa. Moninaisten vaiheiden jälkeen "lappuliisamme", "Lissu", "Lisbet", "Typsy", rakkaalla lapsella on monta nimeä, pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa. Pikkuinen oli kaiketikin jättänyt lähtemättömän vaikutuksensa Minnin kotiväkeen, koska he olivat tulleet siihen tulokseen, että kotoa löytyisi pikku parsonin mentävä aukko. Niinpä "Liisa" lähti tänään takaisin äitinsä helmoihin ja jäi minulle sijoituskoiraksi.
En voisi olla onnellisempi, sillä nyt tiedän sen saavan taatusti hyvän kodin, jossa sitä rakastetaan juuri sellaisenaan kuin se on. Aika näyttää millaisiin saavutuksiin tämä pirteä, utelias ja rohkea pikkuneiti yltää.
Melkoista rallia pitäneet sisarukset jatkavat nyt temmellystä omilla tahoillaan, mutta yhden naperon taloudessa vallitsee tällä hetkellä käsittämätön seesteisyys. Nelson ja Nessi keräävät voimia takan edessä ja Fanni sohvalla, joten ennen nukkumaan menoa on oletettavasti kuitenkin tarjolla pienet parsoneiden aika-ajot :O)
Tupsukorvamme sai siis nimekseen "Liisa" 19.11.2012 Luennoilla kuultua ja kuvattua Eilen olimme kuuntelemassa Vantaalla Keimola Golfin tiloissa luentoa terveystietojen jakamisesta austraalianterriereiden näkökulmasta. Erinomainen luento, jolle oli valitettavan vähän kuulijoita. Toivoa sopii kuitenkin, että meidän yhdistyksemme olisi vielä joskus yhtä edistyksellinen ja koiriemme terveystiedot olisivat julkisesti kaikkien käytettävissä, niin kasvattajien kuin suuren yleisönkin. Samalla reissulla treffasimme Elinan ja Markon, jolla, kuten tavallista, oli Nikoni latingissaan. Tässä muutamia erinomaisia otoksia "pikku helmistämme". Tyttö siis etsii vielä sitä oikeaa kotiaan, joten tiedustelut siitä mielellään puhelimitse onnettomien nettiyhteyksien vuoksi.
12.11.2012 Sisustusideoita Kuulin tänään hyvän mainoksen radiosta. Se meni jotakuinkin näin: Kaipaako kotisi uutta ilmettä? Uusia verhoja tai kenties sohvakalustoa piristämään syksyn harmautta, jne. Ne on nyt ymmärtäneet jutun ihan väärin. Ei sille sohvakalustolle tartte tehdä yhtään mitään. Kyllä mä voin hoidella sen. Sitä paitsi ei sille sohvakalustolle voi jutella mukavia tai rapsutella sitä leuan alta. Tai siis voihan silleenkin tehdä, mutta sen jälkeen saattaa tulla muutto pehmustettuun huoneeseen:O)
Mä osaan kyllä joskus istua nakottaa ihan nätistikin. Etenkin silloin kun Nelson-veikka ei ole härnäämässä mua.
Ja fiksuksi mua on kehuttu kanssa. Osaanhan mä jo suunnistaa ulko-ovelle silloin kun on hätä, vaikka nuo ihmiset eivät aina ehdikään ovea aukaisemaan.
Mun kasvattaja olisi halunnut ottaa poseerauskuvia, mutta sen kaksilahkeinen kaveri ei oikein ollut yhteistyökykyinen, joten jouduttiin tyytymään siihen, että namipalaa heilutettiin varpaanvälissä mun nenän edessä ja sitten yritettiin saada kuva sivusta. No eihän siitä mitään tullut ja kyllä mua vähän nauratti se mitä kaikkea nuo ihmiset on valmiita tekemään muutaman kuvan takia.
No, eni vei! Jos joku kaipaa pientä myttyä kainaloonsa kylmien talvi-iltojen lämmittäjäksi, niin mä olen vielä ihan vapaa. Tässä me loikoillaan Nelson-veikan kanssa. Nelson on siis jäämässä tänne Nessin ja Fannin seuraksi ja jos joku ei vielä hoksannut, niin sen nimi on kunnianosoitus edesmenneelle Nelli-mammalle ("Nellin poika > Nel son")
9.11.2012 Lisää kuulumisia Ja tulihan niitä kuvia muiltakin, mutta kesti vaan taas ennen kuin sain netin auki. Tässä siis P.P Globe Hope eli Siru, jonka kuulumiset saimme kuvallisessa muodossa Pyötsiän perheeltä Voikkaalta. Reipas pikkuneiti, joka muistuttaa kovasti Vilma-tätiään pienenä.
Tässä siis kuva Vilmasta P.P. Beautyspot 2,5 kk ikäisenä. Yhdennäköisyys on melkoinen, noita korvien ruskeita reunoja myöten :O) Lisää Vilman kuvia vähän isompana kuvia valikon kautta > kuva-albumi ja > kuvia P.P. kasvateista kansiossa. Käykääpä vilkaisemassa mitä on odotettavissa.
8.11.2012 Onnea F-pennut 2-vuotta Joskus mekin oltiin pieniä.
7.11.2012 Kuulumisia maailmalta Ensimmäiset kuvat ja kuulumiset maailmalta saatiin jo samana iltana, mutta tässä vielä todistusaineistoa siitä, miten lempeästi pikkuparson on Järvenpäässä Vänskän Elinan perheessä otettu vastaan. Petijako oli kuulemma heti selvä :O) Muiden kuvia odotellessa! 1.11.2012 Virallisesti merkityt Mikä olikaan parempi päivä lähteä ensimmäiselle automatkalle pentujen kanssa kuin Halloween. Tällä virtamäärällä odotettavissa oli melkoisia metkuja. Parin tunnin riehuminen välillä sisällä ja välillä ulkona, teki kuitenkin tehtävänsä ja niin sammuivat kuin saunalyhdyt auton startatessa pihasta. Lähempääkin olisi siruttajia tietysti löytynyt, mutta halusin viedä pennut samalle lääkärille, joka oli ne keisarinleikannutkin. Matkaa Mäntsälään kertyi noin sata kilometriä. Tunnissa ehtii kerätä jo voimia uusia metkuja varten, mutta pennutpa yllättivät jälleen. Yksi kerrallaan saatiin sirut niskaan ilman ainuttakaan inahdusta. Kaikki saivat terveen paperit, pojalta löytyivät ne boltsitkin (meinasin laittaa muuten sille nimeksi Great Balls of Fire, mutta vahingosta viisastuneena noista "nimi on enne" -tapauksista, päädyin tuohon nykyiseen) ja Illusion-tytön napatyräkin katsottiin vain kosmeettiseksi, joten kaikki hyvin.
Tänään oli sitten pakko ottaa vielä muutama yhteispotretti, sillä ensimmäinen pennuista (Globe Hope, oikealla) lähtee illalla jo maailmalle. Onneksi kuitenkin ihan tuohon lähelle, muutaman kymmenen kilometrin päähän, joten visiitille puolin ja toisin ei ole pitkä matka. Perjantaina lähteekin sitten Guiding Star (ylhällä vas.), ei kauaksi sekään. Se menee Järvenpäähän 4,5 vuotiaan parson tytön ja Elinan agilityseuraksi. Lauantaina on vuorossa Golden Lily (keskellä), joka saa kaverikseen Nessin Rodi-veljen Kannonkoskelta ja pari ihmislasta Poikosen perheestä.
Suuret kiitokset vielä Elinalle ja Markolle sekä Leon kotiväelle tämän ihanan pentueen isästä ja tietysti Minnin kotiväelle mahdollisuudesta toteuttaa tämä haave. Olen erittäin tyytyväinen koko pesueeseen, joka vaikuttaa kaikin puolin todella tasalaatuiselta ja tasapainoiselta.
Kaksi pennuista etsii vielä sitä oikeaa kotia. Oletko juuri sinä se, joka olisi vailla reipasta ja rakastavaa kaveria itsellesi tai mahdollisesti jo kotona olevalle toiselle koiralle kaveriksi. Grande Illusion-tyttö on erittäin reipas, sosiaalinen ja miellyttäväluonteinen. Se on meidän elohiiri-Fannimme ehdoton lemppari leikitettävä. Kulmauksia ja vauhtia tällä tytöllä riittää vaikka agilityharrastusta ajatellen. Sen ehdoton suosikkilelu on oravannahalta näyttävä lelu, joten tiedä vaikka minkälainen kettutyttö siitä on kasvamassa. Gladiator muistuttaa Armasta luonteeltaan. Se on mies, joka kulkee omia polkujaan Camel-bootsit jalassa. Sillä ei ole tarvetta esittää mitään äijää, sillä sehän on sitä! Utelias pieni perässäkulkija, joka silloin tällöin haluaa syliin saamaan haleja ja nuolemaan naamaa.
29.10.2012 Tuska laantuu ja elämä jatkuu... kuitenkin Kiitos kaikille, jotka olette ottaneet osaa suureen menetykseemme. Suru vie kirjaimellisesti voimat ja sitä yrittää selvitä pakollisista kuvioista joten kuten, joten se, etten ole vastannut saamiini viesteihin, ei tarkoita etteivätkö ne olisi merkinneet minulle mitään. Päinvastoin, niistä on ollut todella paljon apua. Pikkuiset ovat myös pitäneet huolen siitä, ettei ajatus ole päässyt liiaksi junnaamaan paikallaan. Vauhti kiihtyy päivä päivältä ja nyt kun Minni-mamma lähti eilen omaan kotiinsa lapsukaiset ovat saaneet olla enemmän meidän ihmistenkin seurassa. Matolääkitys oli taas päivän sana tässä taannoin, joten sitä varten piti tietysti käydä puntarissa. Tässä se alkujaan pentueen pienin eli Guiding Star.
Ulkoilukelit paranivat kertaheitolla ensilumen myötä. Eikä näitä karvapalleroita näyttänyt kylmyys haittaavan, vaan retkestä otettiin kaikki ilo irti.
Terassilaudoituksen väli on paras paikka hypätä kaverin kimppuun. Naapureita huvitetaan kiertämällä pihaa hanhenmarssia isot edellä ja pienet perässä.
Joskus myös pienen päässä näyttäisi olevan mieltä askarruttavia aatoksia. Ihanainen Globe Hope pohdiskelee
Vaan kerkeää sitä myöhemminkin miettimään syntyjä syviä. Leikki on lapsenmielisten mielestä mukavampaa.
Ja kun on kovasti leikitty, niin sitten voidaan ottaa päikkärit Halloweenia odotellessa.
Tässä vielä muutama fundeeraaja. Guiding Star ja Nessi
Golden Lily
Grande Illusioon
Golden Lily ja veljensä leijjonamieli Gladiator
Tassunjälkenä sydämessä Fessys Juniper "Nelli" 28.6.2000 - 22.10.2012
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois
Suunnattomasti kaivaten
20.10.2012 Valokuvausta, poseerauksia ja nimipäiviä Päivityksen päivämäärästä huomaa jälleen, miten työt haittaavat harrastuksia. Tosin tietoisena siitä, että Elina ja Marko olivat tulossa "matkastudionsa" kanssa katsomaan ja kuvaamaan pentuja, en edes yrittänyt alkaa napsimaan jo melko vallattomista pennuista puoliksi tärähtäneitä kuvia. Pitemmittä puheitta, kuvat puhukoon jälleen puolestaan
Kuin ilmetty Nelli pienenä, verratkaapa vaikka alla olevaan kuvaan
Precious Pearl Gladiator "taistelija"
Precious Pearl Guiding Star "johtotähti"
Precious Pearl Globe Hope "maailman toivo"
Precious Pearl Golden Lily "kultainen lilja"
Presious Pearl Grande Illusion "suuri illuusio"
Ja sitten vielä pönötyskuvat. Muutama ihan synnynnäinen poseeraajakin oli joukossa :O)
Näillä eiväillä onkin hyvä lähteä tutustumaan ulkoilun ihmeelliseen maailmaan.
10.10.2012 PRT:n juhlagaala ja erikoisnäyttely Viikonloppuna olikin koiraharrastustoimintaa kerrakseen. Lauantai iltana olimme Espoon Korpilammella Parsonrussellinterriereiden 20-vuotis juhlagaalassa, jonne sain houkuteltua myös siippani. Tai ei sitä oikeastaan tarvinnut edes houkutella. Ilta oli mielestämme onnistunut ja oli hienoa nähdä miten juhlaan oli panostettu paitsi järjestäjien, niin myös juhlaväen puolesta. Historiikki osuuteen kerätyt kuvat Suomeen tuoduista parson uroksista ja nartuista oli huippuhienoa. Ihanaa nähdä kuvat niistä monista koirista, jotka myös omieni sukutauluissa esiintyvät. Ihan siinä liikuttui kun Nellinkin nimi mainittiin vanhempiensa esittelyn kohdalla. Ilta venähti seuraavan päivän puolelle ennen kuin olimme kotona ja seuraavana aamuna kello herätti jo viideltä valmistautumaan erikoisnäyttelyyn. Melkoisella hulinalla käynnistyi näytelmät Hyvinkään vanhalla villatehtaalla. Meteli oli jälleen isossa hallissa korviahuumaava, kun n. 200 parsonia kiihdytti itseään tunnelmaan. Fanni ja Nessi kävivät molemmat ihan kierroksilla ja Dieselillä tuntui myös mopo karkaavan käsistä. Heli ehti kuitenkin jäähdytellä kaverin ihan mallikkaaksi ja ensi esittäminen kehässäkin onnistui todella hyvin. Dieselille arvosteluksi nuorten luokan EH, joka oli erinomainen saavutus tiukkaa linjaa pitävältä tuomarilta. Fanni ehti nippa nappa laskea kierroksiaan sen verran, että selvisimme kehäesiintymisestä kunnialla, vaikka itse myöhästyinkin omalta vuoroltamme hieman. Tuliniemen Marko on jälleen onnistunut saamaan käsittämättömän hienoja kuvia, joista huomaa, että kyllä se Fannikin osaa jos haluaa. Tuomarina tytöille Svante Frisk ja Fannille avoimen luokan EH ja Nessille veteraaniluokan ERI, mutta ei jatkosijoitusta. Topi veti pisimmän korren, ollen valioluokan kolmas ERI:llään. Pakko mainita myös kotona olevan G-pentueen isä Leo, joka esiintyi ERI:n arvoisesti ja kiilasi itsensä hienosti avoimen luokan urosten kakkoseksi heti velipoikansa Totin jälkeen, mistä siis lopulta tuli näyttelyn VSP ja FIN MVA. Onnea team-Scream Cracker!
4.10.2012 Hei, meitä tarkkaillaan Miltä sinusta tuntuisi, jos aina silmät avattuasi joku olisi kumartuneena yllesi ja tuijottaisi sinua? Onneksi parsonpennut ovat kovahermoisempia tapauksia, eikä niitä moinen paljon hetkauta suuntaan tai toiseen. Päin vastoin! Pikkuinen nenä työntyy vastavuoroisesti kohti sinua ja jos ei kuulu murahdusta, niin sitten ehkä lipaistaan ja mietitään makutuntuman avulla onko kyseinen lähestyjä vaarallinen vai vaaraton.
Nyt kun silmät ovat jo avautuneet ja hyljevaihe alkaa vaihtumaan Darwinin evoluutioteoriaa mukaillen pikku hiljaa enemmän pystyasentoon, niin pentuja onkin käyty ihastelemassa oikein urakalla.
Minnin kotiväki kävi tervehtimässä pentuja ja Minniä viikonloppuna ja olivat ilmeisen tyytyväisiä paitsi pentuihin, niin myös Minnin vointiin. Ikävä oli varmasti ollut molemminpuolinen, vaikka Minni ihan reippaasti kyllä vielä tyytyikin kohtaloonsa ja jäi ulko-ovelle vilkuttamaan autonvalojen hävitessä iltapäivän hämärään.
Vaikka suurin osa ajasta kuluukin edelleen nukkumiseen, niin hereillä ollessa pentulaatikossa käy ajoittain melkoinen pärinä. Viimeistään viikonloppuna olisikin tiedossa reviirin laajentaminen vähän suuremmaksi, jotta liikkumatilaa tulisi enemmän.
On meillä kuvattu isompiakin "lapsia". Lähinaapurin kesämökin pihalle oli kasaantunut todella kauniisti värjäytyneitä vaahteranlehtiä vanhojen hevoskärryjen ympärille, joten "lainasin" hetkeksi heidän pihamaataan ja kävin napsimassa muutaman syksyisen kuvan, ennen kuin tulevat haravoimaan pihan talvikuntoon.
28.9.2012 Heräämisiä, doppingia ja pedikyyriä Pentulaatikolla heräillään pikkuhiljaa todellisuuteen, sillä jo kolmella on silmät kokonaan auki ja kahdella vielä aavistuksen rakosellaan. Todellisuuteen siinäkin mielessä, että eilen oli ensimmäinen tilaisuus herätellä myös makunystyröitä matolääkemaistiaisilla. Suosio ei ollut kovinkaan kummoinen ja työkaveriani lainatakseni "vähemmästäkin ne silmät revähtää auki kun sellaista tahnaa työnnetään suuhun." Myös ensimmäiset pedikyyrit on tehty ja 90 kappaletta pikkuruisia kynsiä on siistitty siihen kuntoon, ettei mamman mahanalunen ole ihan ruvella.
Siitä huolimatta... voiko koiranpentu enää onnellisemmalta näyttää? Maha täynnä äidin antimia ja sisarukset lämmittämässä molempia kylkiä.
Panda vai parson?
Fuudia mulle heti!
Mamma oli ensimmäisellä pitemällä lenkillä, joten piltit makoilivat lämpöpullon vieressä
Huomenta!
25.9.2012 Todistettavasti tanakka ja päärynän malliset kujertajat Nyt se on todistettu ja kuvin tallennettu: pienin tytöistä meni painokäyrässä kolme päivää sitten seuraavana olleen ohi. Huimilla, melkein 60 g:n pyrähdyksillä ei kai muutta voi odottaakaan. Pienimmän ja suurimman kokoeroa on reilut 100 g ja jokainen on siis ylittänyt sen maagisen voipaketin painon:O)
Nenät alkavat pikkuhiljaa saamaan pigmenttiä ja kulmakarvoja nostellaan siihen malliin, että silmien aukeaminen on enää päivien päässä.
Vartalonkin muoto muistuttaa ajoittain enemmän päärynää kuin parsonia ja kujerruksesta päätellen voisi luulla, että kodinhoitohuoneessa on häkillinen kyyhkysiä.
Ihania ovat kaikki ja niin peroonallisen näköisiä, että mitään ehdotonta suosikkia ei vielä minullekaan ole muodostunut. Näiden nuuskuttelusta täytyy ottaa kaikki ilo irti nyt, sillä ensiviikolla on jälleen palattava sorvin ääreen.
20.9.2012 Hyljevaihe Ensimmäinen viikko takana ja muodonmuutos kohti parson -merkkistä koiraa jatkuu. Tällä hetkellä eletään enemmänkin sellaita hylkeeltä muistuttavaa vaihetta. Maha ja raajat leviävät kuin Jokisen eväät, mutta aika ponnekkaasti sitä silti päästään eteen päin. Valokuuvaaminen alkaa muuttua koko ajan vaikeammaksi, koska pennut reagoivat kosketukseen heti, alkaen etsiä nisiä. Lampaantalja ei siksi ehkä ollutkaan paras mahdollinen kuvausalusta, sillä sinne sai mukavasti uppoamaan koko kuonon. Mutta kuvat puhukoot taas puolestaan. Tyttö2 (lappuliisa) ja tyttö1 Tyttö4 ja tyttö3
Sisko ja sen veli
"Lappuliisa"
Kaik yhes koos
Ja sitten maitobaariin... kaikki keinot ovat sallittuja:O)
17.9.2012 Pieniä nassuja, pyöreitä massuja Kaikissa koiranpennutusta käsittelevissä kirjoissa sanotaan aina, että kaksi ensimmäistä viikkoa ovat kasvattajalle kaikkein helpoimmat, koska koiraemo huolehtii lähes yksin pennuistaan. Varmaan ihan totta, mutta mikä olisikaan parempaa aikaa kuin tuo pienten ihmeitten kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen lähietäisyydeltä? Jos Minni olisi oma koirani, niin varmasti istuisin pentulaatikon vieressä useamminkin, mutta nyt täytyy yrittää rytmittää vierailut ruokailujen ja punnitusten kanssa yhteen. Punnituksista puheenollen pentujen tulisi kasvaa noin 15g vuorokaudessa ja tämän aamuisen punnituksen perusteella maitohanat ovat olleet auki 24/7, koska vaaka näytti jokaisen kohdalla 20-30g enemmän eiliseen verrattuna. Tytöt vasemmalla, poika oikealla
Veli ja sen siskot
Tyttöenergiaa?? ei ehkä vielä, mutta muutaman viikon kuluttua kyllä:O)
Sillä välin kun Minni hoitaa jälkikasvuaan, niin me kävimme tyttöjen kanssa metsässä. Kaksihaaraisen kielen omaavia lieroja ei onneksi näkynyt, mutta hirvikärpäsiä senkin edestä, sekä yksi hirvikoira ja yksi tanskandoggi. Jälleen kerran nähtiin millaisen egon nämä terrierit omaavat, sillä melkoisesta kokoerosta huolimatta vastaantulijoille tehtiin triplasti selväksi kenen metsiä nämä oikein ovat.
14.9.2012 Onnellinen perhetapahtuma Minnille syntyi eilen iltapäivällä klo 15.15 keisarinleikkauksella 5 ihanaista parsonin alkua. 4 tyttöä ja 1 poika. Emä ja pennut voivat mainiosti. Tapahtumat saivat alkunsa edelisiltana, jolloin n klo 18 aikoihin mittasin lämmöksi 37.1. Minni vaikutti kuitenkin vielä ihan rauhalliselta. 22.30 lämpö oli laskenut 36.9, mutta päätimme kuitenkin käydä nukkumaan. Muutaman kerran yöllä heräsin siihen, että se raaputti petiään. Klo 04 käytin sen ulkona ja levottomammaksi muuttuneen käytöksen vuoksi jäin sen kanssa kodinhoitohuoneeseen ja odottelemaan varmaan kohtapuoliin alkavaa synnytystä. Pari tuntia myöhemmin Juhan lähtiessä töihin, heräsin lattialta koiran pedistä sikiöasennosta, Minnin nukkuessa viereisellä viltillä. Ei pentuja! Klo 8 soitin Mäntsälän eläinlääkäriasemalle ja kyselin neuvoja. Päätettiin jäädä odottelemaan kun ei ollut supistuksia, eikä vedet menneet, mutta otin kuitenkin varmuuden vuoksi iltapäivälle ajan. Aamun edetessä näytti, ettei synnytys etene läähättämistä pidemmälle. Kamppeet matkaan ja näytille. Mäntsälässä Minni ultrattiin ja tarkistettiin pentujen kunto. Yhden pennun syke oli selvästi matalampi kuin muiden (section kriteerinä pikku koirilla on, että leikataan jos syke alle 100), ehkä noin 80 luokkaa. Piti vielä varmistaa mitä proge näyttäisi. Jos olisi 4 luokkaa, niin silloin ei voisi vielä leikata. Käynnistivät siis meitä varten jo kertaalleen suljetut laitteensa verikoetta varten. Tunnin päästä saatiin tulos, joka oli 0,8. Nyt piti vielä päättää mitä tehtäisiin. Soitin Kausalaan ja kysyin kuka päivystää yöllä, koska todennäköistä olisi, ettei synnytys alkaisi ihan heti. Pelkona oli tietysti, ettei homma etene edelleenkään mihinkään ja sen yhden pennun jo nyt hieman tukala tilanne. Kuultuani päivystäjän nimen, ei päätöksen teko ollut enää vaikeaa ja lopputulokset näkyvät tässä: Team Precious Pearl Copyright & Scream Cracker's B-Unique ylpeänä esittelee G-pentue noin 30min ikäisenä
Pahoittelut jo etukäteen tästä baby-blue värisävystä, mutta jäi kameran säädöt vähän vaillinaiseksi ja Minni oli sitä mieltä, ettei uusia kuvia oteta. Poika, tricolour merkit molemmin puolin päätä ja häntämerkki
Tyttö1, tricolour merkit molemmin puolin päätä ja triplat toisessa päässä:O)
Tyttö2, tricolourmerkit molemmilla korvilla
Tyttö3, tricolourmerkit molemmin puolin päätä (oikealla isompi) ja peppumerkki
Tyttö4, tricolour merkit molemmin puolin (vasemmalla isompi) ja peppumerkki
Minni on ollut esimerkillinen äiti. Pään selvittyä nukutusaineista se on hoitanut pesuettaan rauhallisesti mutta tarmokkaasti. Petivaatteet ovat aina ojennuksessa, joten ei tarvitse pelätä edes sitä, että joku pikkukaveruksista eksyisi lakanoiden poimuihin. Ulkona käväistään ainoastaan pakollisilla ja ruoka nautitaan suoraan pesässä, sillä sen ulkopuolellle ei malteta nousta edes hetkeksi. Hoitotädit odottavat yli-innokkaina, että pääsisivät hommiinsa. Nelli on ainoa, joka ymmärtää olla häiritsemättä ja tyytyy kuuntelemaan vikinää olohuoneen puolelta. Nessi ja Fanni vierailevat turhan usein liian lähellä, joten pitänee viritellä jo aiemmin hankkimani lisäportti. Muutenhan pentulaatikolla vietetään tyytyväisen kylläistä elämää liiemmin ääntä pitämättä. Syntymäpainot, jotka vaihtelivat 227g-176g välillä ovat kaikilla nousseet noin 10g, joten maitoa tulee ja tasapuolisesti kaikille. Eniten painoaan on nostattanut tyttö4, joka myös ensimmäisenä virkosi tissille eilen. Ultrassa näkynyt laiska sydämenlyönti ei siis ainakaan vaikuta kiihdytyskisoissa kohti nisiä.
3.9.2012 Päivänsankareita ja pallomahoja A-pentueen syntymästä tuli eilen (2.9) kuluneeksi 9 vuotta. Niin se aika vaan kuluu ja väki vanhenee. Nessi ja Nelli-mamma toivottavat onnea Jokelaan Nasta-siskolle ja Kannonkoskelle Rodi-veljelle. Ajatuksissa myös kaarisillan toiselle puolelle siirtyneet Rilla ja Muru. Minni kasvattelee vielä viikon verran masuaan Hämeenlinnassa ja tulee sitten meille odottelemaan H-hetkeä. Vielä ei ole masu valahtanut nivusiin asti, joten tilaa näyttäisi olevan vielä pikkuisille hyvin. Ruoka maistuu kuulemma erinomaisesti, vaikka yöt alkavatkin jo olla työläitä kun sopivaa nukkuma-asentoa ei oikein tahdo löytyä.
Nellin kanssa kävimme kolmansissa sytostaattihoidoissa. Nyt on jälleen ruokahalu nollassa ja minua mietityttää koko homman järkevyys/ järjettömyys. Ahdistavinta on katsoa kun ruokakupille mennään, mutta näyttäisi siltä, että jopa haju tekee pahaa. Aikaisemmin tämä huonovointisuus on mennyt ohi viikossa, joten katsotaan jälleen kestääkö omistajan hermot. Lenkille lähdetään kaikesta huolimatta yhtä innokkaasti kuin ennenkin ja matkantekokin maistuu kun saa olla irrallaan. Paksu karva on kuonosta lähtenyt, joten habitus on hieman muuttunut siitä mihin normaalisti olen tottunut Nellin kohdalla. Itsellänikin meni pitkään ennen kuin tajusin, miksi se näyttää niin oudolta. Päivä kerrallaan edetään tämänkin asian suhteen. 14.8.2012 Jäljestystä ja jännitystä Fannin kanssa on vietetty kaksi viikonloppua metsässä jäljestyksen merkeissä. Viikko sitten käydyssä kokeessa metsästä löytyneet oikeat hirven makaukset ja ihanan tuoreet "lakritisnapit" veivät voiton teollisesta verijäljestä ja tulokseksi saatiin siis AVO 0. Kovin paljon paremmin ei mennyt viime viikonloppunakaan, vaikka jäljestysinto olikin huomattavasti parempi ja malttia pysyä veriuralla löytyi enemmän. Todellinen harmistuksen aihe tuli kuitenkin 20 metriä ennen kaatoa, jolloin tuomari ilmoitti koeajan tulleen täyteen ja keskeytti kokeen. Vaikka tuossa vaiheessa olimmekin enää kolmostuloksessa kiinni, niin harmistus oli sitä suurempi kun meille valkeni, että sillä tuloksella olisimme voittaneet seuramme avoimen luokan mejä-mestaruuden. Lisää treeniä vaan, jotta matka etenisi joutuisammin, eikä koetulos jäisi ainakaan siitä kiinni. Nellin kanssa käväisimme toisissa sytostaattihoidoissa 10.8. Veriarvot olivat normaalit, joten estettä hoidon toteutukselle ei ollut. Mamma on ollut hyvävointinen ja virkeä muutenkin, eikä sivuvaikutuksia ole ollut. Yksi uusi patti löytyi, eikä vielä ole tietoa liittyykö se tähän sairauteen olenkaan. Nähtäväksi jää alkaako se suurentumaan, vai häviääkö hoitojen myötä.
Joka tapauksessa reipas potilaamme on saanut runsaasti kiitosta esimerkillisestä käytöksestä. Jännitystä on ollut kerrakseen muutenkin, sillä Minnin kanssa käväisimme "perheneuvolassa" maanantai iltana ja eläinlääkäri Merja Dahlbom totesi pesän olevan täynnä. Ultraäänitutkimuksessa lukumääräksi vahvistui kolmannen tarkistuslaskennan jälkeen viisi pientä parsonin alkua:O) Yksi rajapyykki on nyt saavutettu ja viitisen viikkoa olisi seuraavaan, sillä oletettu H-hetki ajoittunee syyskuun puoliväliin.
25.7.2012 Ei ole omena kauas puusta pudonnut Fanni suoritti elämänsä ensimmäisen mejä kokeen Iitin metsissä, saaden hienosti tulokseksi AVOimen luokan 3 tuloksen 23:lla pisteellä. Ihan helposti ei tulosta saatu, sillä jälki oli ensikertalaiselle huikeat 21 tuntia vanha ja aikamoista tsemppaamista sai pikkuiselle matkan varrella antaa, jotta motivaatio riitti maaliin asti.
Tuomarina toimi Tuula Pekkalin ja Fannin koeselostus oli seuraavanlainen: Fanni ohjataan alun makuulle, jonka tutkailee tarkasti. Ohjatusti alun krepitys. Ensimmäisen osuuden alkupuoli sujuu pienillä sivupistoilla ja jossakin kohtaa jäljen suuntaisesti kuitenkin kauempana jäljestä. Osuuden loppupuolella alkaa takkuamaan ja mustikat vähenemään varvuista Fannin kohdalla, sitten käynnistyy myyräjahti ja lopulta tulee myös hukka. Uusi ohjattu aloitus. Sivupistoilla ja pienillä pyörähdyksillä edetään kulmalle, jonka Fanni nuuskuttelee. Toisella osuudella useampia laajahkoja kierrosmatkoja ja näistä palataan kyllä myös kehoituksesta takaisin verijäljelle. Toista kulmaa Fanni haeskelee hetken, mutta kulma löytyy ja se nuuhkaillaan, Kolmas osuus alkaa ja nyt läheisellä hakkuulla on jotain mielenkiintoista. Fanni ottaa hakkuulle suuntaa useamman kerran ja lopulta jää hakkuun lumoihin niin, että tulee hukka. Uusi ohjattu aloitus ja kaato löytyy. Fanni hieman ensin arastelee sorkkaa, mutta kun huomaa, että kapine on eloton ja vaaraton, kivasti innostuu raajan pätkästä. Ensimmäisessä kokeessaan oleva Fanni meni pätkittäin erittäin hyvin. Joten lisää ikää ja hieman lisäharjoitusta niin hyvä tulee. /23 pist Hyvä Fantsu:O) Hienointa tässä on se, että tuomari, jonka kanssa tein opastamani jäljen, soitti seuraavana päivänä ja onnitteli tuloksesta, sekä tsemppasi jatkamaan jo muutaman vuoden jäissä ollutta harrastusta. Näistä sitä saa aina lisää motivaatiota, joten kiitos Matti! 22.7.2012 PERKELE! Suomalainen sisu vie vaikka läpi harmaan kiven! Kaksi päivää itkin Nellin kohtaloa ja sitten tuumasin, että ei meillä ole ennenkään jääty tumput suorina odottamaan miten käy. Onhan näitä koettelemuksia ollut aiemminkin, eikä niistä vähäisin ainakaan Muru-parsonin tarina tai Nessin kuukausia kestänyt hengitystieinfektio muutama vuosi sitten. Otin Nellin paperit mukaan ja kävimme perjantaina sen kanssa onkologi (syöpäsairauksiin erikoistuneen lääkärin) Hanna Pihlmanin vastaanotolla eläinlääkäriasema HauMau:ssa. Halusin kuulla erikoislääkärin mielipiteen asiasta. Tilannekartoitus alkoi keuhkokuvalla, missä todettiin ettei etäpesäkkeitä ollut ehtinyt sinne asti. Myös sydän, maksa ja perna olivat normaalikokoiset, eikä vatsaontelossa näkynyt nestettä. Sen jälkeen neuvottelimme hoitovaihtoehdoista, joita oli kaksi. Ei tehdä mitään tai aloitetaan solunsalpaajahoito (=sytostaatit), josta tosin nisäkasvainten hoidossa ei ole liiemmälti tutkimustuloksia. Johtuen siitä, että siellä missä tutkimuksia tehdään eli USA:ssa, ei koirilla juurikaan ole nisäkasvaimia, koska ne steriloidaan ensimmäisten juoksujen jälkeen. Mitään suuria toiveita meille ei hoitojen suhteen annettu, mutta pyrkimyksenä olisi siis tuhota jo olemassa olevat syöpäsolut ja saavuttaa ns.remissio eli sairauden pysähtymisvaihe. Nellin eduksi voitaneen katsoa, se ettei sillä ollut vielä muita oireita, hyvä yleiskunto ja pienirotuisuus. Ensimmäinen hoitokerta saatiin jo perjantaina. Suoneen tiputettiin doxorubisiinia, joka nimensä mukaisesti on todellakin rubiinin punaista myrkkyä. Hoitokertoja on yhteensä viisi ja ne annetaan kolmen viikon välein. Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, niin viimeinen hoitokerta olisi lokakuun puolivälissä. Ihan vaaratonta ei tähänkään leikkiin ryhtyminen ole, sillä hoidot mm. laskevat valkosolutasoa, mikä altistaa infektioille. Massatapahtumiin, koirapuistoihin yms. ei Nellillä nyt sitten ole asiaa vähään aikaan. Pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja ripuli ovat niitä tavallisimpia ja lievimpiä sivuvaikutuksia. Jätökset on kerättävä, eikä samasta jätskitötteröstä syödä vähään aikaan, sillä sytostaatit erittyvät myös syljen kautta. Mieli on kuitenkin huomattavasti kevyempi nyt kun tilanne on hoidossa. Olipa siitä sitten apua tai ei, niin kaikki konstit on ainakin käytetty. Nelli on sen ansainnut. Lauantaina poikkesimme Fannin kanssa Mäntsälän koiranäyttelyssä, missä pikkuinen tirriäisemme näytteli itselleen ensimmäisen ERInomaisen arvostelun ja sijoittuen nuorten luokassa toiseksi. Irlantilaistuomarin Yvonne Cannonin mielestä Fanni oli: Feminine headed bitch, with good bite and nice eye. Exc topline, depth of chest and well ribbed. Would like little more balance in body. Moves well in profile comming and going. Overall sound bitch. Well presented and handled. Haasteelliseksi esittämisen teki se, että tuomari arvosteli koirat pöydällä. Pyynnöstä saimme kuitenkin hampaiden ja kropan kopeloinnin jälkeen siirtyä maahan pönöttämään ja siihen tuomari totesikin, että merkittävä ero esiintymisessä:O) Tästä se hana aukeaa Fanninkin kohdalla. Kiirehän meillä ei ole ja suomalaisella sisulla edetään tässäkin. 19.7.2012 Sydämeeni osuman sain... Eläinlääkäri soitti eilen Nellin viime viikolla poistetusta kasvaimesta. Vaikka Nelli onkin toipunut hyvin leikkauksesta, kasvain on pahanlaatuinen, ärhäkkä, sitä ei saatu poistetuksi kokonaisuudessaan ja imusolmukkeesta löydettiin etäpesäke. Ennuste on huono ja yhteinen aikamme mitataan kuukausissa.... 15.7.2012 Bensaa suonissa ja virallinen suhde Hei, mä syntynyt oon vauhti kallossa. Hei, hei hei ja bensaa suonissa... Rauli "Bädding" Somerjoen vanha kappale on soinut päässäni viimeisen viikon ajan, sillä kilometrejä auton mittariin on taittunut jälleen muutama tuhat. Milloin on käyty näyttelyssä ja milloin eläinlääkärillä. Sinne paloivat kesälomarahat hiilidioksiidipäästöinä ilmaan. No mikäs oli ajellessa, kun oli jotain mielekästä odotettavaa, vaikka Minni-neitokainen heittäytyikin hieman pihtailevalle tuulelle ja piimitti progesteroni-arvon nousua koko viikon. Vimeisin lukema 3,1 saatiin perjantaina ja sen perusteella oletettiin sunnuntain olevan otollinen treffipäivä. Ensin piti kuitenkin vielä pyörähtää Lammin koiranäyttelyssä pelleilemässä. Meidän tuurillamme koko päivän niskassa roikkuneet sadepilvet aukaisivat hanansa juuri ennen kehään menoa. Tunteita se ei viilentänyt yhtään, vaan armoton härdelli oli Fannilla päällä kaiken aikaa. Armollisesti saimme tuomarilta jälleen sen EH:n, vaikka esiintymisestä ei ollut tietoakaan. Sitten Kirkkonummelle treffeille tapaamaan unelmien poikamiestä, joka esitelköön itse itsensä. Olen Leo, viralliselta nimeltäni Scream Cracker's B-Unique. Ikää minulla on nippasen yli 2 vuotta. Kävin juuri virallisessa silmätarkastuksessa, missä silmäni todettiin terveiksi. Omien vanhempieni geneettisen perimän pohjalta myös linssiluksaation (PLL) osalta silmäni ovat terveet. Polvitarkastuksethan tehtiin jo vuosi sitten ja niistä tuloksena 0/0. Näyttelyissä käyn harvakseltaan ja hienoin näyttelysaavutukseni on viime vuoden erikoisnäyttelystämme, jossa olin PU3. Vaikka treffimme ihanan Minnin kanssa jäivätkin sellaiseksi "yhden illan" jutuksi (mikä ei todellakaan ollut meistä itsestämme kiinni), niin toivon, että pääsemme ihastelemaan salamarakkautemme hedelmiä syyskuun loppupuolella.
Pennuille toivomme tietysti paitsi kaunisilmeisiä päitä ja vahvaa purukalustoa, niin myös sitä erinomaista luonnetta, joka meillä molemmilla vanhemilla on. Tulevan pentueen sukutaulu http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FIN18605/07&ReknoI=FI30305/10
Kiitokset Elinalle, Johannalle ja Roopelle jo etukäteen tästä komistuksesta. Minnin silmät- ja polvet tarkastettu myös terveiksi. PLL testaus: terve. Sivuäänen vuoksi tehtiin sydämen ultraäänitutkimus 6/2012, missä todettiin sydän terveeksi. Sivuäänen aiheuttaa keuhkovaltimovirtaus, jota ei kuitenkaan katsota merkitykselliseksi tai jalostuskäyttöä estäväksi. Varmuuden vuoksi Leolle tehtiin myös virallinen sydäntutkimus, missä se todettiin terveeksi.
Perhepotretissa ennen kotiutumista. Äipän kanssa kahdestaan.
12.7.2012 Peikkojen yö Viime yö meni odotetusti lähes valvoessa. Vaikka Nelli olikin kotiin tuotaessa suhteellisen pirteä, niin opiaateista johtuva harhaisuus oli selvästi nähtävissä. Tunnin verran yöllä jouduttiin murahtelemaan ja tuijottelemaan huoneessa olevia peikkoja tai mitä sitten lienevätkään. Minä en niitä nähnyt, mutta Nellillä tuntui olevan niille kovasti asiaa. Siinä sitten pidettiin välillä yhteiskuoroa, kun Nessi ja Fanni tietysti muuttuivat levottomiksi huomatessaan "pomonsa" olevan sekaisin kuin seinäkello. Minni vielä aika ajoin säesti muutamalla mehevällä ulvaisulla. Toivottavasti isäntä oli tunkenut korvatulppansa riittävän syvälle:O) Kun sitten lopulta tolkku alkoi palata sen verran, että ulkonakin ymmärrettiin tehdä muutakin kuin nuokkua, niin siinä vaiheessa kun aurinko jo työnsi ensi säteitään taivaanrannasta ja lintujen liverrys olla parhaimmillaan, niin meillä vaivuttiin ensimmäiseen sikeään uneen.
Muutama hyvin nukuttu tunti teki ihmeitä ja sen jälkeen maailma näyttikin jo paljon kirkkaammalta. Kauluri heitettiin pois heti kättelyssä, sillä se tuntui herättävän niin paljon kummastusta muissa koirissa ja toisaalta Nelli ei pystyisi juomaan sen kanssa. Mutta kuinka ollakkaan... naisen kaapistahan löytyy aina sen verran sukkahousuja, että kyllä niistä yksi body kyhätään. Tässä oivalluksessa kalpenee niksi-Pirkkakin: paksuista sukkiksista vaan lahkeet poikki ja haarakiila pois. Siinä on pääntiekin päärmättynä valmiiksi ja resori vyötärön ympärillä. Riittävän paksu, ettei nurmikosta mene likaa haavalle, mutta riittävän ohut myös hellekelien varalle. Voi tätä oivalluksen riemua. Tältäköhän lapsesta tuntuu kun se oppii uusia asioita:O)
11.7.2012 Trimmausta, treeniä ja kadonneen vyötärön metsästystä Topi (P.P.Casanova) kävi maanantai iltana trimmattavana ja esittelemässä kiinteämpää rantakroppaansa. Isäntä on ottanut vihjeistä onkeensa ja pistänyt pojan tiukalle dietille ja lisännyt liikuntaa. Kiinteämpänä ja 600 g kevyempänä kaveri näytti entistä täydellisemmältä. Ja mikä parasta, niin sillä on mitä parhain luonne, vaikka trimmaaminen ei sen lempipuuhia olekaan. Fannin kanssa päästeltiin enempiä höyryjä ennen ja jälkeen parturoinnin.
Samalla kertaa hyödynnettiin myös pojan vierailua "esihaistelijana". Minni, joka siis on Topin sisko, kävi pyörähtämässä pari piruettia pihalla, mutta sen verran kipakan vastaanoton Topi sai, että treffeille on turha näiden hajujen perusteella suunnistaa. Käytiin kuitenkin ensimmäisessä proge-testissä tiistaina vielä varmuuden vuoksi ja todettiin sama, minkä luonto meille jo edelisenä päivänä kertoi. Malttia siis vaan ja sitä odottelua. Jotain hyötyäkin reissusta oli, sillä eläinlääkäriaseman puntari näytti Minnille 8,1 kg, mikä on 200 g vähemmän kuin kolmisen viikkoa sitten:O) Fannin kanssa käytiin aamutuimaan ajamassa eilinen mejä-jälki. Ensimmäistä kertaa sellainen, jonka joku muu oli tehnyt. Kyllähän sen Fannista huomasi, että paikka paikoin hieman jännitti mennä, kun ei ollutkaan tuttuja hajuja. Sen verran jäljestäjää siinä kuitenkin on, että jännityksellä odotamme aukeneeko koepaikka vai ei. Muutamiin lähialueen kokeisiin on paperit vetämässä ja yhdestä jo varapaikka on tiedossa. Tätä juttua kirjoittaessani Nelli on parasta aikaa leikattavana kasvaimensa vuoksi. Itse istun Mäntsälän kirjastossa ja yritän saada kolme tuntia vierähtämään jokseenkin hermoilematta. Hyvillä mielin sen sinne kuitenkin jätin, sillä leikkaava lääkäri Tuire Tamminen vaikutti asiansa osaavalta. Viime viikkoisen esikäynnin jälkeen siloinen lääkäri sai minut kyllä peloteltua niin pahan päiväisesti, että olen vuoropäivin ollut perumassa koko operaatiota. Peukut ja varpaat pystyyn! 8.7.2012 Tapahtumia kuin markkinoilla Kesäloman ensimmäinen viikko on jo takana, nahka punakka ja tapahtumia niin, että tuskin mukana pysyy. Fannin kanssa pyörähdettiin Karjaan koiranäyttelyssä eilen ja kotiintuomisina saatiin paitsi Rainer Vuorisen antama EH, niin myös yksi lisävahvistus tyttöenergiaan. Minni ajoitti juoksunsa juuri siihen kohtaan, mihin vähän pelkäsimmekin, eli oman perheensä kesälomamatkaan. Tulimme sitten siihen tulokseen, että neitokainen saapuu meille viikoksi ja hoitelemme treffit sillä aikaa kun perhe viettää karavaanarielämää jossain päin Suomea.
Ensimmäinen yö on takana ja tänään on jo vietetty kunnon kesäpäivä lenkkeilyn, uimisen ja pihalla himmailun merkeissä. Ensin oli kyllä pakko tehdä reilun kahden tunnin trimmi-rupeama neidon karvapeitteen kimpussa. Nyt on olo huomattavasti keveämpi. Fannin kanssa uskallettiin olla kahdestaan ulkonakin, Nellin kanssakin ehkä vielä menettelisi, mutta Nessi on tehnyt selväksi, että turpiin tulee, jos päästään "hankausetäisyydelle". Kaikesta huolimatta hihnalenkki neljän koiran kanssa sujui kuin Cesar Milanilla konsanaan:O) Oikein hämmästyin itsekin. Ilmetty äitinsä.
Nessi päivysti kivellä ja seurasi silmä kovana Minnin trimmausta.
Kun vuorot vaihtuivat ja Minni pääsi ansaituille päiväunille huoneiston viileyteen, niin sitten jo maltettiin vähän rentoutuakin.
Fanni päästeli suurempia höyryjä puljaamalla vedessä aina kuin vaan mahdollista, eli siis aina kun vaan joku viitsii vahtia sen tekemisiä rannassa. Sen oma kehittämä treenimuoto on uida liinanmitan päähän ja kroolata sitten siinä ikään kuin vastavirtatreenissä. Mikäs siinä. Tuolla menolla ei pitäisi kovin montaa kertaa tulla enää näyttelyissä arvostelua "kevyestä vaikutelmasta". Kohta alkaa niska näyttämään yhtä "tonihalmemaiselta" kuin Armaksella:O) Fanni onkin meidän perheen vesipeto. Vedessä puljataan yleensä niin kauan, että hampaat lyövät kuin espanjalaiset kastanjetit. Välillä noustaan laiturille tai aurinkotuolille lämmittelemään, mutta heti kun purukalusto alkaa taas pysymään paikoillaan, niin sittenhän sitä jo taas mennään.
28.6.2012 meillä oli suuri päivä! Rakas Nelli-mammamme täytti 12 vuotta. Eipä näy vuodet mamman ulkomuodossa saatikka liikkumisessa. Helteiset päivät ovat sen elementti ja se rakastaa pihamaalla hipsuttelua ja laiturilla lintujen bongaamista. Ainoana harmistuksena on yksi kainalon nisäkasvaimista, joka on "röyhähtänyt" huhtikuisen tarkastuksen jälkeen yllättäen niin, että sen poisto on edessä ensi viikolla. Patti on muuttunut rakenteellisesti ja se tuntuu vaivaavan Nelliä itseäänkin, koska sen jatkuvasta rapsuttelusta aloinkin sitä taas tutkailemaan. Nyt täytyy vaan toivoa, että ikänestorin leikkaus sujuisi hyvin ja mamma pääsisi nauttimaan kesän lämmöstä ja leikittämään toivon mukaan lapsenlapsiaan syyskuussa.
Harvinaista herkkua oli tarjolla myös 16.6. kun Nellin B-pentueen Panu poikkesi ohikulkumatkallaan vilvoittelemassa Leenan ja Lulu-parsonin kanssa. Ihana jälleennäkeminen kaiketikin liki kolmen vuoden jälkeen. En tiedä tunnistiko, vai oliko muuten vaan riemuissaan, mutta pusuja tuli pojalta ainakin entiseen malliin.
Lulusta ei harmillisesti tullut yhtään hyvää kuvaa, mutta mainittakoon, että se seisoikin loirimassa vedessä koko vierailun ajan. Kyllä tämänkin pojan sukulaiseksi tunnistaa.
15.6.2012 Valmiina kuin partiolainen Vihdoin ja viimein saimme loputkin Minnin terveystutkimukset tehtyä ja tammikuussa missattu pennutus on jälleen ajankohtainen. Uusia juoksuja voidaan siis hyvillä mielin odotella alkavaksi heinäkuussa. Minnihän (P.P Copyright) on Nellin C-pentueesta, eli veljinä sillä on hienosti näyttelyissä menestyneet Topi (P.P Casanova) ja Otto (P.P Charmer), joiden kuvat löytyvät menestyneitä osiosta. Samasta pentueesta oleva Helmi-sisko (P.P Comeback) harrastaa menestyksellisesti ihmisjälkeä ja tokoilua. B-pentueen täyssisarruksista löytyy myös sekä näyttelyissä, että harrastuksissa menestyneitä. Minni itse on täysin kotikoira, vaikka ulkomuotonsa puolesta voisi sekin hyvin olla muotovalio. Näyttelyissä on pyörähdetty muutaman kerran silloin nuorenpana. Luonteeltaan Minni on rauhallinen ja oman arvonsa tunteva, joka ei turhia vouhota tai hauku. Lisätietoja tulevasta pentueesta puhelimitse tai sähköpostilla
3.6.2012 Teinimutanttininjakilpikonna ja Heman Kun toiset viettivät koulujen päättäjäisiä, niin me pääsimme nauttimaan parin nelijalkaisen "supersankarin" seurasta, heidän tultua meille yökylään. Karvattomampi verisio oli nimeltään Tiiti -kilpikonna ja Fannin mielestä se näytti oikein "herkulliselta". Kyllähän tuo kaulanahka kieltämättä muistuttaa hieman niitä rullalle käärittyjä puruluita. No Tiiti vietti suurimman osan ajastaan hehkulampun alla omassa huoneessaan ja ulkoilikin ihan privaatisti.
Tytöt ei paljoa taas kainostelleet Hemannin tullessa. Nelli-mamma teki jo portilla selväksi kuka on pomo ja kenelle ei kannata alkaa ryttyilemään. Kun poika oli todettu täysin "vaarattomaksi" ja tutuksi lenkkikaveriksi, niin sitten se saikin himmailla pihalla ihan kaikessa rauhassa. Sohvalle ei kyllä illalla ollut asiaa, eikä liian lähelle jääkaappia siinä vaiheessa kun ruokaa oli tarjolla. Leppoisa ja kiltti kaveri, jolla tuntui olevan kovasti asiaa, vaikka en siitä ihan kaikkea ymmärtänytkään. Selvisipähän kuitenkin se miksi sitä kutsutaan myös Piipiksi :O)
Tytöt, Heman ja kimppaposeeraus
29.5.2012 Hyviä uutisia kuukauden varrelta Taas on näemmä tovi vierähtänyt edellisestä päivityksestä, mutta onneksi ollaan jo kesän kynnyksellä ja nettisivuja voi alkaa päivittelemään ulkosalla, jossa tuo yhteyden saaminenkin tuntuu olevan helpompaa. Nessin kanssa käväisimme siis pienessä operaatiossa ja kyllä täytyy vaan jälleen todeta, että siinä on niin helppo potilas kuin vaan voi koira olla. Välillä tuntuu, että ihmisetkin ovat hankalampia. Kaulurin jätimme jo kättelyssä eläinlääkäriasemalle ja pieni teippi riitti pitämään haava-alueen rauhassa koko sen 10 päivää, mitä ompeleet olivat. Patologin vastaukset olivat mieltä rauhoittavat: toinen kasvaimista oli hyvänlaatuinen nisäkasvain (adenoma) ja toiset kaksi suurentuneita maitorauhasia. Oireettomuudesta päätellen, voisi siis olettaa, että myös Nellin kasvaimet ovat samaa tyyppiä. Nessin lääkärireissun yhteydessä pääsimme sattumalta Fannin kanssa myös viralliseen silmä- ja polvitarkastukseen, missä molemmat todettiin terveiksi. P.P.Casanova (Topi) aloitti näytelmäkautensa hienosti Lahden KV:ssä, ollen ROP hienolla arvostelulla ja vielä hienommilla tuuletuksilla:O) ja jatkoi Tampereella samaa vakuuttavaa tahtia VSP:nä. CACIB-ruusukkeita on kasassa jo parisen kymmentä, joten jokohan kohta olisi aika suunnata merta edemmäs, jotta saataisiin tästäkin komistuksesta kansainvälinen valio! Fannin kanssa on kierrelty muutamissa mätsäreissä opettelemassa näytelmäkäyttäytymistä ja yhdestä heltisi jopa pienten koirien voitto ja pääsy BIS-kehään:O) Fanni onkin meidän perheen koirista ainoa, joka on tienannut rahaa, vaikka toiset omaavatkin liudan titteleitä. Palkintokassin joukossa oli nimittäin 5 euron lahjakortti Mustiin ja Mirriin :O) Viime viikonloppuna suuntasimme Elinan ja Dieselin kanssa Joensuun kaksipäiväiseen näyttelyyn. Matkasta jäi hyvä maku suuhun kaikin puolin. Koirat tulivat mainiosti juttuun keskenään ja Diesel suoriutui esimerkillisesti ensimmäisestä hotellimajoituksestaan. Lauantaina jännitimme herran ensiesiintymistä, joka sujuikin yllättävän mallikkaasti. Elina händlerinään Diesel sai ERInomaisen ja oli PU2 ja sai vara-sertin. Sunnuntaina reissuväsymys jo näkyi ensikertalaisessa ja kaveri vaikutti hieman "löysän" oloiselta, vaikkakin arvostelut olivat jälleen kerran kokonaisuutena hyvät. Tuloksena EH ja kolmas sija junioriluokassa. Hieman jäntevyyttä ja lihaksia, niin tämä jumalaisen kauniin pään omaava koira on täydellinen. Fannin kanssa ei ollut suuria odotuksia. Toiveena oli vaan, ettei tarvitsisi hävetä sen käyttäytymistä ja esiintymistä. Ehkäpä juuri tuo paineettomuus oli syynä siihen, ettei koira itsekään jännittänyt. Pöytäkäyttäytymisessä on vielä petrattavaa, mutta niin vaan seisoa pönötti maassa pikkuneiti molempina päivinä kuin olisi tehnyt sitä ikänsä ja korvatkin malttoivat pysyä nyt ihan kurissa. Tässä arvostelut: Lauantai 26.5. Tiina Illukka Pieni, saisi olla voimakkaampi. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää. Korvien asento saisi olla paremmat. Hyvät ylälinja, kulmaukset ja luusto. Liikkuu ja esiintyy hyvin. NUO,H Sunnuntai 27.5. Kimmo Mustonen Hieman kevyen ja matalan vaikutelman antava narttu. Hyvä purenta. Hyvä pää. Kuono-osa saisi olla vahvempi. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävästi kulmautunut sekä edestä, että takaa. Hyvä häntä. Kevyt luusto, riittävä runko. Tasapainoiset liikkeet. Erinomainen luonne ja esiintyminen. NUO,EH Näillä arvosteluilla on hyvä mennä eteen päin. Aika tekee tehtävänsä ja lihasmassa tuo lisää ryhtiä olemukseen ja kuonoon. Fannihan on vasta pikkuhiljaa alkanut muutenkin saada massaa itseensä. Se on tätä samaa "hitaasti kukkaan puhkeavaa" sorttia, kuin muutkin minun kasvattini.
22.4.2012 Akupunktioita ja operaatioita Reilu viikko sitten käväisimme isompien tyttöjen kanssa terveystarkastuksessa. Molemmista otettiin perusverikokeet, jotka Nessin maksa-arvoa lukuunottamatta olivat ihan kunnossa. Maksa-arvo oli kuitenkin vain niin viitteellisesti koholla, että se täytyy kontrolloida jonkun ajan kuluttua, ennen kuin mihinkään toimenpiteisiin on syytä ryhtyä. Nelli sai myös sydämen ja keuhkojen osalta terveen paperit, mutta nisäkasvainten määrä oli edelleen lisääntynyt. Niiden osalta tein kuitenkin päätöksen, ettei niihin ainakaan toistaiseksi puututa. Vaatisi kuulemma kaikkien nisien poistoa kahdessa kahden tunnin operaatiossa ja se kuulosti sen verran isolta operaatiolta, etten ihan pelkästään kosmeettisista syistä halua Nellille moista rumbaa. Tarkkailemme tilannetta ja elämme sen mukaan. Myös Nessiltä löytyi kahdesta alimmasta nisästä kasvaimet, mutta koska se on kolme vuotta nuorempi ja selviää pienemmällä operaatiolla, olemme menossa poistattamaan ne tiistaina. Puntarissa käytiin tietysti samalla reissulla. Nelli ja Nessi painoivat molemmat 7.2 kg ja seuraneitinä ollut Fanni 5.9 kg. Matka Mäntsälään hyödynnettiin myös akupunktioreissun merkeissä ja nyt on taas koipi vetreä kummallakin kun Christel Boy teki taikojaan neuloillaan. On se käsittämätöntä, miten neulakammoinen koira muuttuu raukeaksi ja rentoutuneeksi vaikka kannikka on kuin neulatyyny tuon parinkymmenen minuutin hoidon aikana.
1.4.2012 Kevät keikkuen tulevi Jäät lähtevät kohisten ja malttamattomana jo odottelemme, koska pääsisi takapihalle kirmaamaan. Tämän kevään projektissa tosin on ensimmäisenä aidan kunnostustalkoot, sillä heinäseipäistä tehty osio on osittain lahonnut ja kaatunut kumolleen. Lokit ja joutsenet parveilevat parinkymmenen metrin päästä rannasta jään reunalla, joten koirat on pidettävä visusti etupihan puolella ja hihnassa, ellei mieli uinti puuhiin. Kauhulla jo osittain odotan taas niitä hetkiä kun Fanni meloo jonkun räpyläjalan perässä. Ellei sitten olisi sen verran "kypsynyt" talven aikana, että ymmärtäisi tyytyä vain tarkkailemaan niitä, mitä kyllä suuresti epäilen. Juha on testaillut Fannin riistaviettisyyttä tuomalla muutamia jo exoduksen kokeneita supia pihalle ja niitä tuo on haukkunut niskavillat pystyssä. Nelli ja Nessi eivät moiseen riehumiseen ole alentuneet koskaan, joten ehkäpä tuosta natiaisesta vielä joku päivä kehkeytyy SUURI METSÄSTÄJÄ. Kevät on keikutellut myös koirien mielialoja melkoisesti tänä vuonna. Nessi ja Nelli ovat olleet todella vaikeita tapauksia tammikuun juoksuista lähtien. Jossain vaiheessa aloin jo huolestua ja suunnittelin eläinlääkärikäyntiäkin terveystarkastuksen muodossa. Kumpikin on ollut todella haluton lenkkeilemään, vaikka mielellään sinne ensin lähtevätkin. Omakin pinna on meinannut kiristyä kun yksi (Fanni) vetää edellä ja kahta muuta saa raahata perässä ja hoputtaa koko ajan, jotta kävely olisi edes jotakuinkin mahdollista. Sisällä ne vaan nukkuvat ja tuntuu, että ainoa valveillaoloaika on silloin kun on ruokaa tarjolla. Juhakin, joka harvemmin kiinnittää huomiota koirien olemiseen, ihmetteli mihin meidän aina iloinen Nessimme on kadonnut? Nyt kun yhdet valepennut on taas Nessin osalta hoidettu ja Nelli niitä parhaillaan aloittaa tekemään, tuntuu, että elämä alkaa jälleen voittaa. Lämpenevät kelit ja auringonpaiste ovat saaneet vanhemmatkin koirat heräämään "talviunestaan" ja pitkästä aikaa on taas mukava ulkoilla niiden kanssa. Muutama leikintapainen nahinakin käytiin Nessin ja Fannin välillä uudesta pehmolelusta. Käsittämätöntä,miten paljon hormoneilla voi olla vaikutusta koiran mielialaan. Pitkästä aikaa saimme myös kuulumisia Vantaan suunnalta. P.P Bottom Line (Vili) näyttää ihan yhtä komealta kuin ennenkin. Onkohan poika käynyt juuri parturissa, kun turkkikin on niin kuosissaan? Jokohan pojan saisi taas houkutelluksi näytelmiin tänä kesänä?
Plääh! Unien häritsijä
27.2.2012 Päivittelyä ja "kymppikerhoon" pääsemisiä Päivitellä täytyy sitä, että tämä ajankäyttö tuntuu olevan meikäläisellä ihan viturallaan tätä nykyä. Hengissä ollaan edelleen, vaikka viimeisestä kirjoittelukerrasta onkin jo tovi vierähtänyt. Alkuun ihan uusimpia uutisia tai niiden odottelua ennemminkin. Topista (P.P. Casanova) pitäisi näinä päivinä tulla isukki yhdistyksen sivuilla olevan tiedotteen perusteella, sillä pentujen odotetaan syntyvän viikolla 9. Sitä odotellessa :O) Nellin tytär Minni (P.P Copyright) aloitti kevään juoksut kaksi kuukautta etuajassa ja osa terveystutkimuksista, sekä leasing asiat olivat vielä niin pahasti kesken, että päädyimme rauhoittamaan tilanteen ja siirtämään pennutussuunnitelmat loppukesään. Sitäkin odotellessa :O) Tammikuu käynnistyi Slovenian näyttelyreissulla, josta tuomisina oli jälleen yksi valiotitteli lisää: Nessin kymmeneksi titteliksi voi nyt lisätä vielä SLO CH
Helpolla ei tämä titteli herunut, sillä omien koirieni lisäksi muita parsoneita oli 6. Yksi uros ja 5 narttua, sekä ensimmäisenä päivänä yksi uros pikkupennuissa. Kilpakumppanit olivat Itävallasta sekä Sloveniasta ja Tanskasta. Nelli, Nessi ja Fanni järjestivät pientä haastetta vielä peliin käyttäytymällä kuin ensikertalaiset konsanaan. Kyllä korpesi ihan vietävästi matkustaa yli 2000 km suuntaansa ja mennä kehään täysin "pyyhkeen kehään heittäneiden" koirien kanssa. Syy isompien koirien haluttomaan esiintymiseen selvisi kotimatkalla, kun molemmat aloittivat juoksunsa. Fannilla meni överiksi muuten vaan, kun kaikki muu olisi ollut kivempaa. Joten sen kanssa vietetäänkin sitten ensi kesä Match Show-rintamalla opettelemassa kehäkäyttäytymistä. Nessille siis ensimmäisen päivän luokkavoitolla SLO CAC ja valioituminen sillä. Nelli ja Fanni kuittasivat kehät EH:lla. Seuraavana päivänä Fannille ja Nessille EH ja Nelli veteraaniluokkaan ilmoitettuna sai ERI:n. ROP-veteraanititteliä Sloveniassa ei jaeta, vaan kaikki ERI:n saaneet (sekä urokset, että nartut) kisaavat ROP tittelistä ja siinä mittelössä jäimme kolmanneksi. Tässä kuvasatoa matkan varrelta. Reittihän kulki "tuttuja polkuja" Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekki, Slovakia, Itävälta ja Slovenia. Näyttelypaikkana oli Slovenian pääkaupunki Ljubljana 14.-15.1.2012
Näistä palkinnoista emme päässeet nauttimaan. Parhaat sijoitukset suomalaisille tulivat ensimmäisenä päivänä, jolloin matkaseurueemme Chow Chow oli RYP2 ja "mitteli" RYP3. Jos jostakin asiasta voi olla ylpeä, niin Fannin käyttäytymisestä matkan aikana. Mamman kanssa matkustaminen samassa häkissä sujui ensikertalaiselta "reissunaiselta" kuin vanhalta konkarilta, vaikka etukäteen sen kärsivällisyyttä epäilinkin.
Kaupunki oli kaunis ja kesällä varmaan vielä kauniimpi, vaikkei samanlaista vaikutusta tehnytkään kuin Romanian Targu Mures. Hintataso oli lähes sama kuin Suomessa, joten suuria ostoksia ei tullut tehtyä.
Hotellihuone Sloveniassa oli ihan viihtyisä, vaikka äänieristys olikin surkea, kuten aina näillä matkoilla.
Näyttelypaikkana viileä kupolihalli, jossa kaikui ihan kiitettävästi.
Tässä vaiheessa korvat olivat vielä ojennuksessa (molemmilla), mutta hetkeä myöhemmin Fannin muistuttivat lähinnä helikopterin ropeleita pyöriessään edestakaisin.
Ensimmäisen näyttelypäivän jälkeen lepäilyä.
Rankka reissu kaiken kaikkiaan ja jotenkin tuntuu, että vaikka Sloveniassa kelit olivatkin kuin Suomessa huhtikuussa, niin kyllä nämä talviset matkat ovat kaikin puolin nihkeämpiä kuin kesäiset. Ylimääräisiltä "äksidenteiltäkään" ei ihan vältytty, sillä osa porukasta unohti matkalaukkunsa menomatkalla Puolan hotellin pihalle ja näytelmät piti vetää tyyliin: Hansu & Pirre -toppahousuissa. Samaisesta porukasta löytyi myös yksi, joka tutustui mennessä myös Itavällan maaperään hieman lähemmin, sillä seurauksella, että poskeen tuli "asfaltti-ihottumaa" ja etuhammas katosi. Voihan olla, että myös takapenkeillä nautitulla "iloliemellä" oli jonkin verran osuutta asiaan. Tiedä häntä! Loppuyhteenvetona: Olihan reissu ja tulihan tehtyä, mutta ihan varma en ole lähtisinkö toisen kerran. Lisää kuvia kuva-albumissa. 1.1.2012 Hyvää Uutta Vuotta Vuoden kamalin päivä, tai oikeastaan yö on takana ja uusi vuosi voidaan aloittaa uusin kujein. Nelli ja Fanni eivät raketeista ole moksiskaan, mutta Nessi söi Serene UM-tabletteja jo parin viikon ajan, jotta rakettikammo olisi vähän paremmin hallittavissa. Selvisimmekin hienosti melkein puolille öin, minkä jälkeen naapurustossa alkoi paukuttelu. Pimeä makuuhuone ja turvapaikka mamman peiton alla rauhoittivat ja selvisimme aika vähällä tällä kertaa. Viime vuoden joulukuun saldoa ovat Tuliniemen Markon ottamat kuvat tytöistä, joista parhaimmista on tekeillä canvas-taulu versiot |
