Nelli: Fessys Juniper

C.I.B & FI & EE & Ru & BY & UA & RO CH, Nevskiy Winner 2004

28.6.2000 - 22.10.2012

sir: Fin CH & FI ACH Kenar Prior

dam: Fin CH Bridevale Fern

kasvattaja/ breeder: Erika Reino

Nelli oli luonteeltaan tyypillinen terrieri; tempperamenttinen, haastava ja haasteellinen koira. Se ei todellakaan ollut mikään helppo koira, eikä päästänyt omistajaansa vähällä. Ehkä juuri se tekikin siitä entistä rakkaamman. Nelli oli omanarvonsa tunteva rouva, jonka näennäisesti rauhallisen ulkokuoren alla asui todellinen terrrieeeri. Tarvittaessa se "pesi" nuoremmat niin agility-radalla kuin toko-kentälläkin.

Nelli oli se koira, joka veti minut koiraharrastuksen pariin. Nellin kanssa ehdittiin kokea paljon ja moni kokemus oli meille kummallekin se ensimmäinen. Yhdessä käytiin ensimmäiset mejä-koulutukset Ristiinassa ja yövyttiin hyisessä telttamajoituksessa sulloutuneena samaan makuupussiin. Yhdessä opeteltiin kantapaan kautta trimmauksen ihanuus ja kurjuus, sekä koettiin näyttelykehien kommellukset ja huippuhetket.

Nellin kanssa tehtiin ensimmäiset ulkomaan näyttelymatkat ja todettiin matkustamisen helppous myös koiran kanssa.

Koiraharrastuksen viedessä mennessään ja ajatus kasvatustyön aloittamisesta johti luonnollisesti siihen, että Nellistä tuli kennelini kantanarttu. Nelliä käytettiinkin jalostukseen neljästi ja jälkeläisiä sille tuli kaiken kaikkiaan 20. Sen jälkeläisissä on lukuisia muotovalioita, käyttövalio ja harrastuksissa hyvin menestyneitä koiria. Perintönä jälkipolville Nelli jätti erityisesti kaunismuotoisia ja -ilmeisiä päitä, jotka tunnistaa sen sukulinjan edustajiksi kyllä heti nähdessään.

Nellin säkäkorkeus oli 33cm ja turkki broken. Sen pennut ovat olleet muutamaa lukuunottamatta erittäin kompaktin kokoisia ja karvanlaaduiltaan erinomaisia.

Nelli oli koko ikänsä erittäin terve koira, joka loppuun asti kestäneen näyttelyuransa ansiosta oli myös timmissä kunnossa korkeasta iästään huolimatta. Nellin kohtaloksi koitui pahanlaatuinen nisäkasvain, joka ei reagoinut siihen aloitettuun kemoterapiaan. Ja lokakuisena iltana vuonna 2012 jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle ystävällemme.

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen

On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen

Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois

Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois

Suunnattomasti kaivaten

kuva: 10.12.2011 Marko Tuliniemi, Dog Gallery