Tänään saatiin käyttöön Fannin koeponnistama leikkikenttä ja sekös herätti suurta ihmetystä. Ihmeellistä ja vähän jännittävää oli muutenkin, sillä pentulaatikon seinät aukenivat ja maailma muuttui suuremmaksi kerta heitolla. Murinoiden ja kiljahdusten saattelemana tutustuttiin kovastikin uteliaina uuteen laajempaan elinympäristöön.

Samanlainen vaikutus tuntui pentujen Hop-Lopilla olevan kuin ihmistenkin, sillä uni vei voiton hetken touhottamisen jälkeen. 

Tänään pennut täyttivät kolme viikkoa ja kaikilla on jo silmät auki. Se tarkoittaa siis sitä, että naapurin korvasta näkee ottaa kiinni. Silmien aukeamisen myötä pentuihin onkin tullut jo kovasti enemmän liikettä. Jaloille nousemisen kanssa tehdään kovasti töitä, vaikka vatsa painaakin vielä tällä hetkellä niin, että painopiste on lähempänä maata.

Pennut kasvavat hurjaa vauhtia. Maitoa tuntuu Hertalla riittävän, koska pentulaatikolla on yleensä hipihiljaista. Aivan viime päivinä sieltä on alkanut kuulumaan kiljahduksia ja murinoita, jotka kyllä lähinnä muistuttavat pulun kujerrusta. 

Reilun kahden viikon iässä aukenivat silmät ja sen myötä pikkuriiviöt ovat alkaneet liikkumaan enstistä enemmän pystyasennossa. Tosin pullea maha tahtoo pitää painopisteen vielä lähempänä pedin pintaa.

Ensimmäiset matolääkkeet on nautittu ja kynnet leikattu. Seuraavaksi aletaan suunnittelemaan gastronomisia seikkailuja kiinteän ruoan ihmeelliseen maailmaan.

Nelsonin ja Hertan pennut syntyivät viime yönä. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaikka röntgenkuvan perusteella osasinkin haasteisiin varautua takatarjonnassa olevien pentujen vuoksi. 

Hertan lämmöt laskivat eilen aamulla ja synnytyksen avautumisvaihe käynnistyi rauhallisesti. Hertta petaili hieman, mutta oli muutoin hyvinkin rauhallinen. Olin ollut yhteydessä eläinlääkäriin jo päivällä siltä varalta, että jotain yllättävää sattuisi. 

Ensimmäiset selkeät supistukset näkyivät illalla kahdeksan aikoihin. Kuin varkain synnytys eteni voimakkaisiin ponnistuksiin, ilman että pentuja tai vesiä olisi tullut. Olisiko joku pennuista mahdollisesti jumissa synnytyskanavassa? Kokeiltaessa tunsin, että kohdunsuu oli auki hädintuskin pikkurillille. Soitto eläinlääkärille vahvisti epäilykset, että nyt olisi parasta lähteä sectioon.

Trilleri oli valmis alkamaan. Nuori (ja nyt jälkikäteen voi sanoa, että erittäin taitava) eläinlääkäri ja minä kahdestaan hääräämässä synnytyssalissa yön tunteina. Lääkäri operoi ja minä virvottelin pentuja, joita putkahtelivat eteeni toiselle pöydälle. Näinkin kokeneena sairaanhoitajana ja leikkaussalissa työskennelleenä, alkoi minuakin hirvittämään kun nuo sikiökalvoissa olevat liukkaat "saippuapalat" olisi pitänyt kaikki saada nopeasti kalvoista, virvotella pyyhkeiden välissä, pihdittää napanuorat, saada keuhkot tyhjäksi nesteestä ja antaa herätettä. Täytyy sanoa, että ihan kaikkea en ehtinyt tehdä, mutta lopulta lämpölaatikossa tuhisi kolme tyttöä ja yksi poika.

Muutamaa tuntia myöhemmin kotona punnitsin pentujen painoksi 236-282g, joten mistään pikkutirriäisistä ei ollut kyse. Se, miksi kohdunsuu ei auennut jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Pääasia kuitenkin, että emä ja pennut voivat hyvin.

Taas ollaan yhtä etappia lähempänä pentujen syntymää. Tänään kävin hakemassa Hertan meille mammalomalle ja samalla reissulla kävimme Mevetissä kuvauttamassa masuasukit. Lukumääräksi varmistui neljä pentua, joista kolme ensimmäistä näyttäisivät olevan tulossa takatarjonnassa.

Tarkkana joutuu siis olemaan tämänkin synnytyksen kanssa.

Pentulaatikko on kasattu, pentulandia siivottu ja kaikki tarpeellinen välineistö valmiina. Myös Hertta kävi tekemässä hyväksyvän kierroksen uudessa pesässään.

Pieni SUURI mies on poissa. Agressiivinen, akuutti haimatulehdus ei vastannut hoitoihin. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka surullinen olen tämän persoonallisen kasvattini kuoleman johdosta. Panu oli koira, joka rakasti suurella sydämellä niitä ihmisiä ja eläimiä, jotka hyväksyi ja sitten vähemmän suurella niitä, joita ei hyväksynyt. 

Jo nuorena se osoitti potenttiaalinsa mejässä ja agilityssä. Panun temppuvarasto oli kaiketikin ehtymätön. Maaseudun rauhassa, omalla isolla tontilla oli hyvä paimentaa vuohia ja kanoja. Se oli varmasti onnellinen koira.